Siirry pääsisältöön

Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä

"Vimmerbyssä toimii nykyisin Astrid Lindgrenille omistettu huvipuisto, jossa kävijä kohtaa miellyttävän ja lämminhenkisen tunnelman ja kirjoista tutut vahvat, hassut ja iloiset satuhahmot. Astird Lindgrens Världin välittämä kuva ei ole mitenkään väärä, muttei myöskään koko totuus kirjailijan tuotannosta, jossa juurettomuus, onnettomuus ja suru nousevat esiin siinä missä hyvä olo, elämänilo ja kermakakkukomiikkakin."
Jens Andersen:
Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
(WSOY 2016)
Alkuteos Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren
Suomentanut Kari Koski
436 sivua
Jens Andersenin elämäkerta legendaarisesta ruotsalaiskirjailija Astrid Lindgrenistä (1907-2002) on viehättävää, elämänmakuista luettavaa. Kun lapsena Veljeni Leijonamieleen ja Ronja ryövärintyttäreen (muiden muassa) ihastunut ja rakastunut lukija tarttuu hienon kirjailijan elämäkertaan, ovat odotukset korkealla. Onneksi Andersen täyttää odotukset tuomalla lukijansa lähelle kirjailijan kaikessa moninaisuudessaan.

Teos etenee perinteiseen tapaan kronologisesti, ja se sopii kyllä hyvin. Lindgrenin laaja tuotanto kytkeytyy osaksi monivaiheista elämää, jonka kipukohtiin lukeutuvat niin oman lapsen jättäminen jo vauvana muiden hoiviin kuin puolison alkoholiongelma. Toisaalta iloa tuovat varmasti perhe-elämä ja lapset sekä menestys kirjailijana.

Lapsuuden rakkaiden lukukokemusten muistoihin nojaten on ilahduttavaa lukea siitä, miten Astrid Lindgren suhtautui lapsiin. Hän oli omille lapsilleen äiti, jolla riitti mielikuvitusta ja rakkautta, ja valtaville määrille maailman lapsia hän on ollut satutäti, joka on onnistunut mielikuvituksellaan ja tarkkanäköisyydellään koskettamaan. Lindgrenin toive lasten kohtaamisesta oli varmasti aikanaan poikkeuksellinen mutta on edelleenkin tärkeä:
Minä tosiaankin toivoisin, että me aikuiset oppisimme mitä pikimmin kunnioittamaan lapsia, ymmärtäisimme tosissamme, että "pikkulapsetkin ovat ihmisiä" ja tekisimme siitä omat johtopäätöksemme.
Kirjailijan usko tulevaisuuteen kytkeytyy vahvasti uskoon lapsuuden ja lasten voimasta:
Tarvitaan onnellisempia ihmisiä luomaan elämisen arvoinen maailma. On varmasti montakin hyvää syytä suhtautua tulevaisuuteen epäluuloisesti, mutta ainakaan minä en voi olla tuntematta hienoista optimismin pilkahdusta, kun katselen huomispäivän ihmisiä, lapsia ja nuoria, jotka varttuvat juuri nyt. He ovat iloisia ja vilpittömiä ja varmoja itsestään aivan eri tavalla kuin mikään aiemmista sukupolvista.
Andersenin teoksen sivuilta muotoutuu kuva kirjailijasta, joka on lempeä ja rakastava mutta samalla kunnianhimoinen liikenainen, joka asettaa oman rimansa korkealle. Hän on myös aktiivinen eräissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja osallistuu voimakkaasti ainakin poliittiseen ja eläintensuojelua koskevaan keskusteluun. Itseään tarkastellessaan hän toteaa olevansa "niin tavallinen kuin olla voi" ja taipuvainen surumielisyyteen.
Tämä surumielisyys on kai seurannut minua nuoruudesta asti. Tosi iloinen olin vain lapsena, ja ehkä minusta sen vuoksi onkin ihanaa kirjoittaa kirjoja, joissa saan elää uudelleen siinä ihmeellisessä tilassa.
Silti kirjan sivuilta välittyy voimakkaasti kuva naisesta, joka katselee maailmaa pilke silmäkulmassa ja omaa merkittävän määrän mielikuvitusta. Andersen ohittaa jotkut kirjailijan teokset lyhyellä maininnalla, mutta monesta teoksesta kerrotaan laajemmin. Kokonaisuutena elämäkerta on monipuolinen, mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Maija jäi toivomaan läheisempää näkökulmaa, mutta Mai antaa kirjalle viisi tähteä. "Kelpo elämäkerta", toteaa Liisa ja Ulla kiittelee kirjan eleettömyyttä.

Helmet 2016 -listalla teos sijoittuu kohtaan 20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan.

Kommentit

  1. Ah Astrid! Minäkin uskon, että tämä on hieno kirja. Tämä odottelee lukupinossani ja olen tätä jo vähän silmäillytkin, mutta vielä en ole ehtinyt tähän kunnolla tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kirja vie sinut mukanaan, kunhan sen pariin kunnolla ennätät. :)

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta kovasti ja koin pääseväni lähelle Lindgreniä - olihan kirjassa esimerkiksi paljon lainauksia hänen kirjeistään ja päiväkirjamerkinnöistään. Myös Lindgrenin persoonan eri puolet välittyivät hyvin, mikä näkyy noissa valitsemissasi lainauksissakin: optimismia, uskoa lapsiin, mutta myös surumielisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit! Andersen onnistuu tosiaan tuomaan Lindgrenin mukavasti lähelle lukijaa. Pitää ehkä hankkia kirja omaan hyllyyn, jotta sitä voisi aika ajoin selailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...