Siirry pääsisältöön

Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti

"En edes aivan ymmärtänyt kaikkea mitä he höpisivät, en jaksanut keskittyä siihenkään, sillä mietin pääasiassa Liilaa. Se sietämätön, moppipäinen, viinalta ja tupakalta löyhkäävä nahkasäkki varjosti ajatuksiani kuin taivaanrannassa sojottava jättiläismäinen keskisormi."
Anu Holopainen:
Ilmestyskirjan täti
(Myllylahti 2014)
293 sivua
Anu Holopaisen romaani Ilmestyskirjan täti päätyi luettavakseni Kristalta, jonka kanssa taannoin vaihdoimme kirjoja. Kiitos kirjasta, Krista!

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Airi Kivikko, jonka elämä kahden pojan äitinä, Jarmon puolisona ja hoitovapaalta töihin palaavana it-työntekijänä olisi aika lailla mallillaan, ellei mielenrauhaa sekoittaisi Jarmon täti, omalaatuinen Liila. Suvun yhteisissä tapaamisissa Liila herättää poikkeuksetta huomiota seuralaisineen tai ainakin suorasukaisine puheineen, mutta Airia lukuun ottamatta kukaan ei juurikaan tunnu Liilasta häiriintyvän.

Tilannetta ei suinkaan paranna se, että pian Airin töihinpaluun jälkeen edessä ovat yrityskaupat, ja työtoveriksi saapuu - kukapa muukaan kuin - Liila-täti. Yt-neuvottelut ja yritysjärjestelyt tuntuvat aika pieniltä, kun Airi yrittää väistellä Liilaa ja tämän lounaskutsuja. Lisäksi soppaa sekoittavat sliipatut konsultit ja piinkovat johtajat, joille alkaa sattua omituisia asioita - ruumiiltakaan ei vältytä. Kaikki tämä yhdistettynä unettomuuteen on Airille liikaa, ja lopulta hän syyttää Liilaa julkisesti pimeyden voimista.

Mitenkään miellyttäviä henkilöitä kirjaan ei ole osunut. Keskeisiksi nousevista naisista, Liilasta ja Airista, ensin mainittu on jopa kiinnostavampi, sillä Airin pakkomielteiseksi nouseva inho Liilaa kohtaan tuntuu vaikealta ymmärtää. Yritysmaailmaan ilmaantuvat konsultit ovat stereotyyppisiä, eikä johtoportaasta sen kummemmin kuin konsulteista tarvitse lempeyttä etsiä.

Ilmestyskirjan tätiä mainostetaan satiirisen hauskana chick litinä, ja genrelle ominaisesti tarinassa ammutaan yli monin paikoin. Romaani on viihdyttävä, mutta alkuosa tuntui kerronnaltaan kankealta. Vauhtiin päästyä teos kuitenkin eteni mukavasti, ja mystiset tapahtumat toivat tarinaan lisää kiinnostavuutta. Kaikkea Holopainen ei sorru selittämään vaan jättää lukijan täydentämään aukkoja - hyvä niin.

Reading the Rainbow -haasteeseen tämä kirja tuo viimeisen, lilan raidan. Helmet 2016 -listalle Ilmestyskirjan täti saa kunnian tuoda ensimmäisen merkinnän: kirjalla kuittaantuu kohta 44. Kirjassa joku kuolee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...