"Maria sytyttää tulitikun ja kurottaa kohti lampukkaa, se on kohotettu korkealle eikä siihen tahdo ylettää, on vaikeaa osua lampukan ohueen sydämeen. Kun kurottaa liian ylös alkaa käsi täristä: tikku palaa, tuli nuolee jo melkein sormia ja Marian on pakko puhaltaa se sammuksiin, ettei polttaisi kättään."
Vuokko Sajaniemi: Pedot (Tammi 2015) 308 sivua |
Vuokko Sajaniemen romaani Pedot sijoittuu itärajan seudulle, pieneen kylään keskelle suuria metsiä. Päähenkilö on Maria, äiditön tyttö. Isä on ortodoksiseurakunnan pappi, ja siten elämää värittää vahvasti uskonto: vuodenkierto määrittyy kirkollisen kalenterin mukaan.
Pienen maalaispitäjän elämä voisi olla rauhallista ja jatkaa tasaista menoaan, mutta niin kylän kuin myös Marian rauhaa horjuttaa lopulta melkoisen moni asia. Lasse-isän tärkeiden asioiden lista laajenee kodista ja työstä kolmanteen. Kylän liepeillä liikkuvat sudet, eivätkä ne suinkaan ole kirjan ainoita petoja. Maria kokee jotain niin traagista, että hänen uskonsa horjuu pahan kerran: kirkon kynnyksestä tulee liian korkea, kun tapahtuu liian suuria.
Pedot ei ole mikään vetäväjuoninen tarina, ennemminkin se on hidas ja viipyilevyydessään painava. Enemmän tapahtuu mielessä kuin silmien edessä. Hitauteen tuo vastapainoa tekstilajien vaihtelu: kylän susipelkoa ja -ongelmaa tuodaan esille esimerkiksi mielipidekirjoituksin.
Mulla on Pedot lainassa, mutta en ole vielä päättänyt, luenko sitä. Lueskelin vähän jostain keskivaiheilta ja pistin takaisin hyllyyn. Jotakin siinä oli, joka vei teoksesta pois päin. Ihan hirveän suurta innostusta en sinunkaan tekstistäsi löydä. :)
VastaaPoistaKirjassa on paljon hyvää mutta en hurmaantunut kuitenkaan. Ehkä jonkinlainen tiivistäminen olisi tehnyt hyvää, en tiedä. Silti Maria jäi mieleen.
PoistaSajaniemen kieli on kyllä hurjan hienoa. Minua kiinnosti myös tarina, ja se, miten uskonto tuotiin kirjassa esiin. Tykkäsin. :)
VastaaPoistaKieli on tosiaan tämän tarinan vahvuus. Kiva kuulla, että tykkäsit. :)
Poista