Siirry pääsisältöön

Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

"Ja kaikki tämä tapahtui omassa kylässä, Tuorilassa, paikassa josta muutetaan pois. Minä olin kuitenkin jäänyt Tuorilaan, vaikka monesti olin miettinyt, että mitä minä tein tässä pienessä kylässä. Kylässä, jossa ei oikeastaan ollut minulle mitään. Olin vain juurtunut paikoilleni; ehkä kohtalonani oli olla ikuinen tuorilalainen."
Juha Mäntylä:
Audrey, rakkaani
(Reuna 2015)
143 sivua
Juha Mäntylän pienoisromaani Audrey, rakkaani vie lukijan pienestä suomalaiskylästä Tuorilasta jazzia sykähtelevään New Orleansiin ja takaisin. Päähenkilö ja minäkertoja on tuorilalainen mies, jonka elämään kytkeytyy oikeastaan kaksi tarinalinjaa, jotka risteävät vain osittain: Miehen elämään astuu salaperäinen nainen, jota mies alkaa kutsua Audreyksi - yhdennäköisyys kuuluisan nimenkantajan kanssa on huomattava. Naisen lisäksi miehen ajatuksia sotkee erikoinen Nestori, jonka tausta on tumma ja joka omaa erityisiä voimia.

Ja niin käy, että miljööt vaihtuvat pienestä Tuorilasta isoon New Orleansiin, hämyiseltä jazzklubilta maan alle. Yhdistävänä tekijänä toimii miehen lisäksi jazz, jota soitetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla ja joka luo tarinaan viehättävää tunnelmaa. Tunnelmaan tuo oman erityisen lisänsä mystisyys voodoo- ja unielementteineen.

Vaikka kerronnasta en kaikilta osin innostunut, viehätyin Mäntylän tavasta kuvata ihmisiään ja näiden ympäristöjä ymmärtäen, pehmeästi.
New Orleansissa syntynyt mies kaipaa ympärilleen hetken rauhaa, suistomaita ja muistoja. Neworleansilainen mies rakastaa vaimoaan, lapsiaan, kotiaan ja jazzia ja katsoo aina taaksepäin. Hän miettii, miten palata eiliseen, miten tuoda vanhaa nykypäivään ja miten selvitä huomiseen.
Krista ihastui kirjaan ja Marja-Liisan tarina nappasi mukaansa. Kaimani vaikuttui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta hyvä mieli.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kuulostaa hienolta kirjalta, menee lukulistalle heti!

    VastaaPoista
  2. Tämä vaikuttaa siinä määrin sympaattiselta kirjalta, että aion lukea.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon, näitä on mukava lueskella ja auttaa pyrkimään aina eteenpäin ja kohti uusia kirjallisia seikkailuja :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirja, mukava tarina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...