"Raapaisin tikun. Leimahdus sai rajun ravistuksen kulkemaan lävitseni, se meni luihin asti niin kuin pakkanen sinä yönä, jonka olin äsken muistanut. Suuri valkoinen hevonen. Oli astunut esiin Majakosken mutkassa vanhasta riihestä yhtenä yönä kun palasin tansseista. Liian suuri. Se hirnui, sen suusta löi pitkä raivoisa liekki."
Tuomo Jäntin esikoisteos Talven hallava hevonen lähtee liikkeelle lähitulevaisuudesta, vuodesta 2019. Keskiössä on pieni, hajonnut perhe, joka joutuu kummalliseen tilanteeseen: päiväkoti-ikäisellä Silja-tyttärellä on outoja voimia, jotka herättävät kummastusta. Isä Roni ajautuu outojen asioiden keskellä varsin hurjaan ratkaisuun halutessaan suojella tytärtään.
Vuodesta 2019 siirrytään asteittain taaksepäin aina vuoteen 1957 saakka. Ääripäiden välillä vuonna 2001 ja 1970- ja 1980-luvuilla tutustutaan ihmisiin, jotka kytkeytyvät toisiinsa jollain tavoin. Niinpä Talven hallavasta hevosesta muodostuu tarina sukupolvien jatkumosta ja siitä, miten menneisyys kulkee mukana vuosikymmenestä toiseen.
Romaanin rakenne koitui minulle hieman ongelmalliseksi. Jossain vaiheessa mietin, onko teos episodiromaani vai novellikokoelma, sillä eri osat nivoutuvat toisiinsa minun makuuni turhan ohuesti. Ensimmäinen osa veti parhaiten, ja sen olisin lopulta toivonut jatkuvan pidempään. Nyt tuntui vaikealta uuden osan alkaessa päästä kiinni siihen, kenen näkökulmasta puhutaan ja miten hän on yhteydessä aiempiin osiin. Viimeinen osa jäi tyyliltään ja muutenkin irralliseksi, ja joidenkin elementtien merkityksen olisin toivonut avautuvan paremmin.
Silti Talven hallava hevonen on kiinnostava teos. Se sisältää hyvässä suhteessa mystiikkaa ja tavallista arkea. Jäntti osaa kyllä kirjoittaa, ja hänen teoksensa parissa viihtyi hyvin. Kiitän erityisesti romaanin kaunista nimeä, joka jo itsessään herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan.
Krista ja Satu odottavat saavansa lukea Jänttiä lisää, Jassu harmistui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta piirun verran ristiriitainen olo. "Kiehtova kirja", määrittelee Mikko ja "ihanan salaperäinen", sanoo Annika. Lilli jäi kaipaamaan selityksiä mutta Heidi suosittelee.
 |
| Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen (Gummerus 2015) 272 sivua |
Vuodesta 2019 siirrytään asteittain taaksepäin aina vuoteen 1957 saakka. Ääripäiden välillä vuonna 2001 ja 1970- ja 1980-luvuilla tutustutaan ihmisiin, jotka kytkeytyvät toisiinsa jollain tavoin. Niinpä Talven hallavasta hevosesta muodostuu tarina sukupolvien jatkumosta ja siitä, miten menneisyys kulkee mukana vuosikymmenestä toiseen.
Romaanin rakenne koitui minulle hieman ongelmalliseksi. Jossain vaiheessa mietin, onko teos episodiromaani vai novellikokoelma, sillä eri osat nivoutuvat toisiinsa minun makuuni turhan ohuesti. Ensimmäinen osa veti parhaiten, ja sen olisin lopulta toivonut jatkuvan pidempään. Nyt tuntui vaikealta uuden osan alkaessa päästä kiinni siihen, kenen näkökulmasta puhutaan ja miten hän on yhteydessä aiempiin osiin. Viimeinen osa jäi tyyliltään ja muutenkin irralliseksi, ja joidenkin elementtien merkityksen olisin toivonut avautuvan paremmin.
Silti Talven hallava hevonen on kiinnostava teos. Se sisältää hyvässä suhteessa mystiikkaa ja tavallista arkea. Jäntti osaa kyllä kirjoittaa, ja hänen teoksensa parissa viihtyi hyvin. Kiitän erityisesti romaanin kaunista nimeä, joka jo itsessään herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan.
Krista ja Satu odottavat saavansa lukea Jänttiä lisää, Jassu harmistui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta piirun verran ristiriitainen olo. "Kiehtova kirja", määrittelee Mikko ja "ihanan salaperäinen", sanoo Annika. Lilli jäi kaipaamaan selityksiä mutta Heidi suosittelee.
Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...
VastaaPoistaHieno bloggaus! <3
Mielenkiinnolla odotan, mitä Jäntti tulevaisuudessa kirjoittaa. Kyllä hänellä selvästi on hyvin kynä kädessä. :)
PoistaKiitos, Kaisa Reetta! ❤️
Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...
VastaaPoistaHieno bloggaus! <3