Avioliittosimulaattori kirjana ja näytelmänä

"Koska kesäloma on pian alkamassa, sovimme, että muutan kuukaudeksi Jussin kotitilalle. Suunnitelma on kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella. Selitän kaikille kavereilleni, miksi jätän väliin kaikki suunnitellut kesämenot. Kukaan ei kyseenalaista ratkaisuani. Saan lisää rakastan sinua, koska olet hyvin sekopäinen -tyyppistä kannustusta."

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
(Tammi 2013)
260 sivua

Veera Niemisen romaani Avioliittosimulaattori on kertomus Ainosta, joka muuttaa itäisestä Suomesta toiselle puolelle maata. Pikarakastuminen Jussiin saa naisen pakkaamaan kassinsa ja ajamaan autollaan halki Suomen Varsinais-Suomeen tutustumaan paremmin mieheensä sekä tämän perheeseen. Sekä kokonaiseen uuteen maailmaan. Uuteen tapaan puhua ja uuteen tapaan toimia.

- Laittaiskos se plikka vähä tota trekolia joku päivä, ko se o iha heitteil ollu mont vuotta, Unto kysyy ja vetää samalla navettavaatteita päälleen.
Jussi on vessassa. Minä toivon, että se kuuli tuon ja huutaa minulle suomeksi jotain, mistä on apua.

Ainolla on nieleskelemistä, kun kulttuuri läntisessä Suomessa tuntuu olevan aivan toisenlainen kuin se, mihin hän on tottunut. Puhelias karjalaistyttö saa oppia sietämään hiljaisuutta ja harkitsevaisuutta, eikä yhteentörmäyksiltä tietenkään vältytä. Syntyy herkullisia ja myös koskettavia kohtaamisia, kun Aino luovii talossa, joka on täynnä miehiä. He muistelevat yhä Jussin äitiä Anitaa, joka menehtyi Jussin pikkuveljen Jaakon syntyessä. Monella tapaa meininki maalaistalossa on aika pysähtynyttä, ja Aino tuulettaa huushollia tahtoen ja tahtomattaankin. Tuulettamaan saapuu myös joukko Ainon ystäviä:

Keskustelu jatkuu. Jos minä luulin kuulostavani tivolilta tässä talossa, niin nyt kuulostaa kuin täällä olisi sirkus ja sata apinaa. Käsittämättömintä on se, että en meinaa saada suutani auki. Kuuntelen ja mietin, että onko tuokin pakko jakaa juuri nyt.

Veera Nieminen kirjoittaa sujuvasti, lennokkaasti ja hykerryttävästi. Kirjana Avioliittosimulaattori tarjoaa lukijalleen viihdyttäviä hetkiä ja on mainiota kesäluettavaa.

Vuonna 2013 julkaistu romaani on juuri nyt hyvin ajankohtainen, sillä sen pohjalta kirjoitettu näytelmä pyörii parhaillaan Pyynikin kesäteatterissa Tampereella. Tommi Auvisen ja Seija Holman käsikirjoittama näytelmä on perusidealtaan sama, mutta vivahde-eroja toki löytyy. Kirjan toisintoa ei kannatakaan teatterista lähteä hakemaan, mutta jos kaipaa ilahduttavaa ja viihdyttävää kesäteatteriesitystä, sitä Pyynikillä on tarjota. Kirjan kolmekymppisestä Ainosta on tullut nelikymppinen, ja häntä esittää rempseästi Mari Turunen. Jussin pikkuveli Jaakko ei olekaan teini-ikäinen vaan yli kolmekymppinen jörö, jota näyttelee Samuli Muje. Jussina nähdään Ville Majamaa ja hänen isänään Ola Tuominen. Jussin Erkki-sedän roolissa on hienovivahteisen vahva Esko Roine, ja Eija Vilpas on kerrassaan mainio roolissaan Ainon äitinä, suulaana ja tomerana karjalaisemäntänä. Ainon isää näyttelee Tom Lindholm, Tiina-ystävää Miia Selin ja Tuomo-exää Tommi Rantamäki. Haitaristina nähdään Jenna Vehka-aho.

Avioliittosimulaattorin teemat, kuten kulttuurierot, puhumattomuus ja rakkaus kaikessa moninaisuudessaan, tulevat toki kirjassa näytelmää syvemmin esille. Näytelmässä kulttuurierot ja murteet korostuvat herkullisella tavalla, ja Pyynikin kesäteatteri tarjoaakin yleisölleen aidosti viihdyttäviä hetkiä. Vajaat 2,5 tuntia kestävän esityksen jaksaa katsoa hyvin, ja näytelmän jälkeen kauniista teatterimiljööstä poistuu iloisin mielin. Uskallan siis suositella Pyynikin kesäteatterin Avioliittosimulaattoria Tampereen suunnalla liikkuville: näytelmää esitetään 8.8. saakka. Ja jos ei Tampereelle saakka tie vie, tarjoaa Veera Niemisen romaani hyviä hetkiä maan kahden laidan törmätessä toisiinsa.

Kirjan ja näytelmälipun sain Tammelta. Kiitän viihdyttävistä hetkistä!

Katri ei kesäteatteriin varauksetta ihastunut. Kirjasta kirjoittavat myös Annika, Marile, Krista ja Hanna, jonka postauksesta löytyy paljon linkityksiä.

Kirjankansibingosta ruksaan ruudun Piirroskuva, ja Maalaismaisemia-haasteeseen saan kirjan luettuani yhden suorituksen.