Siirry pääsisältöön

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

"Kun Grantan erikoisnumeron nimenä on Parhaat suomalaiset kertojat, voi sen ajatella tarjoavan vastauksia kysymyksiin, missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla. Aiheesta puhutaan välillä kiivaastikin, ja hyvä niin: jos kirjallisuus ei herättäisi intohimoja, olisi tilanne haastava."
Päätoimittaja Aleksi Pöyry Granta 3:n esipuheessa
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
(Otava 2014)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
304 sivua
Suomen Grantan kolmanteen numeroon valittu tekstejä teemalla parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Mukana teoksessa on tekstejä yhteensä kahdeltakymmeneltä alle 40-vuotiaalta kirjailijalta, kun Laura Gustafssonilta, Juhani Karilalta ja Emma Juslinilta. Tietenkin aina voi keskustella siitä, ovatko kirjailijavalinnat "oikeita", mutta kyllä aikakauskirjan numero tarjoaa varsin kiinnostavan kuvan kotimaisesta nykykirjallisuudesta.

Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain novelleja ja romaanikatkelmia. Virkistävän poikkeuksen valikoimaan genrensä puolesta tuo Sofi Oksasen kuunnelma Siniposkiset tytöt, jonka myötä palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1949, kun naisvangit ovat junassa matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma tarjoaa Sofi Oksaselta tuttua tematiikkaa ja varmaa laatua.

Tuttua tyyliä ja taattua laatua tarjoaa tekstissään myös Juha Itkonen, jonka novelli Rimini vie minäkertojan lapsuusmuistoihin ja Italian-matkaan, joka on odotettu mutta ei täysin onnistunut. Itkonen kuvaa hienosti perhesuhteita, kasvamista ja muistoja.
Lopulta kaikki joka tapauksessa vain katoaa. Kaikki tämä mitä päässämme kannamme, toteutunut eämä ja toteutumaton, sekä muistot että kuvitelmat, eikä ero niiden kahden välillä ehkä edes ole niin suuri kuin kuvittelemme, ei ainakaan jos käy niin kuin äidille.
Jaakko Yli-Juonikas tuli minulle ensi kertaa tutuksi romaanin Vanhan merimiehen tarinan myötä, ja novellissa Tuskin mitään vakavaa on samaa mystisyyttä. Novelli jättää hyvällä tavalla ymmälleen.

Hieman harmillista on se, että Grantan kolmannen numeron pääosa sisältää katkelmia romaaneista. Romaanit lukisin mieluummin kokonaisuudessaan romaaneina ja tällaiseen kokoelmaan toivoisin kokonaisia tekstejä. Toki ymmärrän, että kun kokoelman taustalla on ajatus viedä suomalaista kirjallisuutta ulkomaille, on hyvä tarjota makupaloja kokonaisteoksista, ja katkelmien perusteella näyttää siltä, että tulossa on hyvinkin kiinnostavia romaaneja: esimerkiksi Leena Parkkisen psykologinen trilleri Huomispäivän aave on nyt lukulistallani. Silti en voi olla toivomatta, että uusin Granta, joka on juuri hiljattain ilmestynyt, olisi kokonaisuudessaan vetävämpi.

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat muualla: Luetut, lukemattomat ja Kirjakirppu.

Kommentit

  1. En voi mitään sille, että kun tällaisia julkaistaan, niin mieleeni aina tulee, että voi heitä, jotka eivät päässeet kokoelmaan mukaan. Valinta on vallankäyttöä. Toivottavasti sitä on käytetty viisaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Valintoja on tietysti pakko tehdä, mutta kyllähän ne väkisin aiheuttavat spekulointia, valittiinko oikein. Hyviä kirjoittajia tässä on, mutta varmasti monta hyvää jäi pois.

      Poista
  2. Olen tästä osan nyt lukenut ja ihmetellyt samaa, miksi niin paljon tulevien romaanien katkelmia? Tulee vähän tiettyjen kirjailijoiden puffaaminen mieleen ja silloin tuo yllä mainittu spekulointi siitä onko kokoelmassa juuri oikeat kirjailijat vai ei on todella aiheellista. Mutta positiivista kuulla että yleensä Grantat eivät ole romaanikatkelmia täynnä, tämä kun on ensimmäinen johon olen tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puffaaminen tästä tosiaan tulee mieleen. Olisi kiva kuulla, onko tämä Granta herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.
      Tähän asti olen pitänyt eniten Grantan toisesta numerosta, jonka teemana on outo. Sitä ei ole kyllästetty romaanikatkelmilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...