Siirry pääsisältöön

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

"Etta ei ollut halunnut Oton näkevän hänen lähtöään, joten hän oli lähtenyt hyvin varhain ja hyvin hiljaa. Russell oli kuitenkin eri juttu. Etta tiesi, ettei Russell pysyisi hänen vauhdissaan, vaikka haluaisikin."
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
(Gummerus 2015)
Alkuteos Etta and Otto and Russell and James 2015
Suomentanut Sari Karhulahti
335 sivua
Emma Hooperin esikoisromaani sijoittuu Kanadaan ja on kertomus neljästä hahmosta, jotka ovat nimeltään Etta, Otto, Russell ja James. Nelikosta keskiössä on 82-vuotias Etta. Eräänä päivänä hän päättää, että on aika toteuttaa eräs haave, ja hän jättää miehelleen Otolle lyhyen kirjeen, joka tarinan aloittaa:
Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.
Otto arvaa, että lähempänä olevan länsirannikon sijaan Etta suuntaa askeleensa kohti itää, yli 3000 kilometrin päähän, ja antaa vaimonsa mennä, vaikka hetken miettiikin, pitäisikö lähteä perään. Naapurissa asuva Russell ei sen sijaan kykene jättämään asiaa sikseen vaan lähtee autollaan etsimään Ettaa. Kotona Otto kokkaa ja päätyy tekemään paperista eläimiä, jotka herättävät pihamaalla huomiota.

Etan vaellukseen nivoutuu tarinoita menneestä, kokonaisista elämänkohtaloista. Otto ja Russell elävät lapsuutensa lähekkäin, kuin veljinä, maaseudulla. Euroopan sotauutiset tavoittavat nuorukaiset, vaikka Oton vanhemmat yrittävät niiden kuulemisen estää. Pojista toinen lähtee sotaan, toinen jää kotiin. Ja Etta, poikien kotikylään saapunut opettajatar, kuulee kuulumisia rintamalta kirjeitse. Otto, Russell ja Etta muodostavat tiiviin kolmikon, jonka välinen yhteys säilyy vuosikymmenestä toiseen. Niinpä kirjaa lukiessa tulee pohtineeksi ystävyyttä, avioliittoa ja koko elämään vaikuttavia valintoja.

Etta ja Otto ja Russell ja James on vaellustarina satumaisin vivahtein. Etan matkaseuraksi liittyy jo varhain kojootti James, jonka nimelle on selityksensä. Jamesin kanssa Etta keskustelee taivaltaessaan kohti itää ja yrittäessään muistuttaa itseään muistamaan. James rinnallaan Etta osoittaa, että vieläkään ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmaa.

Emma Hooper kirjoittaa kauniisti. Hän tekee keskeisistä hahmoistaan kiinnostavia ja sitoo hyvin yhteen menneen ja nykyhetken rauhalliseksi, viipyileväksi kokonaisuudeksi.

Myös Leena Lumi on tästä vaellustarinasta kirjoittanut.

9. A book by a female author on kohta, johon kirja asettuu tämän vuoden haastelistalla.

Kirjan sain kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Sen verran kiinnostava kirja aihepiiriltään, että lainasin kirjan kirjastosta ja nyt se odottaa lukupinossa vuoroaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten jäänkin mielenkiinnolla odottamaan ajatuksiasi. :)

      Poista
  2. Tulen juuri Lumiomenan Katjan blogista, tämän kirjan arvion parista. Ihanan eri tavoin tästä kirjoititte <3 Saas nähdä, etsiytyykö kirja joskus minunkin hyppysiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitimmekin Katjan kanssa sattumalta samana päivänä. :)

      Poista
  3. Olen varannut kirjastosta. Odottelen vuoroani.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirja, aivan uskomaton tarina :)

    VastaaPoista
  5. Jonna, tämä on erityisen kaunis, voimaannuttava ja unelmia tukeva kirja. Pidin kirjassa kaikesta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo melkein harmistunut, kun en lumoutunut tästä niin paljon kuin odotin. Ehkä pitää tarttua kirjaan uudelleen jossain vaiheessa ja antaa sille vielä toinen mahdollisuus.

      Poista
  6. Alkuasetelmasta tulee mieleen Ishiguron Pitkän päivän ilta (vanhus lähtee pitkälle matkalle ja menneisyyttä kuvataan muistoin ja takaumin), mutta tyyliltään tämä lienee aika erilainen? Joka tapauksessa kuulostaa aika suloiselta kirjalta, kiinnostuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän päivän iltaa en ole lukenut, joten en osaa vertailla. Kyllä tässä on jotain hyvin viehättävää.

      Poista
  7. Kyllä, kirjassa nivotaan hienosti mennyt ja oleva. Pidin etenkin siitä, että välissä olvevaa 60 vuotta voi arvailla ominpäin. Kiitos tavastasi kovertaa kirjan ydinasiat keskittävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajallisesti tosiaan jää paljon kertomatta, ja kukin lukija saa täydentää aukon tavallaan. Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...