Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

"Nouseva päivä litistyi junan huurteisia ikkunoita vasten, teksti valui Guylainin suusta ulos pitkänä nauhana, jota pilkkoi silloin tällöin hiljaisuus ja sitä säestävä liikkuvan junan kolina. Kaikille vaunussa oleville matkustajille Guylain oli lukija, se outo tyyppi, joka luki joka arkipäivä kuuluvalla ja selkeällä äänellä kansiostaan esiin vedettyjä kirjan sivuja. Ne olivat otteita kirjoista, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa."

Jean-Paul Didierlaurent:
Lukija aamujunassa (Tammi 2014)
Ranskankielinen alkuteos
Le Liseur du 6h27 ilmestyi 2014
Suomentanut Kira Poutanen
189 sivua

Jean-Paul Didierlaurentin romaani Lukija aamujunassa on kirja kirjoista ja lukemisesta. Tarinan päähenkilö on lähes nelikymppinen Guylain Vignolles, joka vihaa työtään. Hän syöttää hirmuiselle Koneelle käytöstä poistettuja kirjoja, jotka Kone säälimättä murskaa. Mutta aina prosessissa jää jokunen sivu ehjäksi, ja ne Guylain kerää talteen. Aamuisin matkalla työpaikalleen hän lukee junassa irrallisia sivuja ääneen ja on vähitellen saavuttanut kuulijakunnan, joka vaatii muita hiljentymään, jotta miehen luenta kuuluu. Kuulijoita ei haittaa, vaikka tarinoista ei muodostu jatkumoa - tärkeintä on lukeminen.

Työ on päähenkilölle välttämätön paha. Kone saa hänen mielessään inhimillisiä piirteitä kaikessa kammottavuudessaan, ja aamuiset lukuhetket junassa saavat hänet jaksamaan alkavan päivän koitokset. Kotimatkalla hän on liian väsynyt lukeakseen.

Eräänä aamuna Guylainin arkirutiinit muuttuvat, kun hän löytää junasta päiväkirjan. Joku on tallentanut ajatuksiaan muistitikulle, kuinkas muuten, ja mies päätyy lukemaan aamujunassa päiväkirjan sivuja työpaikaltaan löytyneiden irrallisten sivujen sijaan. Hän alkaa kiinnostua sivut kirjoittaneesta naisesta ja päätyy etsimään häntä päiväkirjasta saamiensa vihjeiden avulla. Uusi tehtävä tuo mielekkyyttä elämään, jota muutoin leimaavat pääosin vain työn paineet ja yksinäisyys - sekä lukeminen.

Kirjan takakannessa romaania luonnehditaan viehättäväksi aikuisten saduksi. Sellainen se onkin. Mukavaa välipalakirjallisuutta, joka on paikoin kieleltään naiivia mutta sisältää painavaakin asiaa. Liialliseen sadunhohtoisuuteen ei tarinassa sorruta arkipäivään (lähinnä työhön) sisältyvien ikävyyksien ansiosta: Kirjoja tuhoavan makulointikoneen kauheus tuodaan romaanissa elävästi esille. Se on kuin yksi kirjan henkilöistä, ja sen vuoksi Guylainin tärkeä ystävä Giuseppe on menettänyt paitsi työnsä, myös konkreettisesti jotain itsestään. Guylain haluaa pitää ystävänsä mielialan virkeänä ja auttaa tätä hankkimaan kirjoja, joiden hankkimisen syy on varsin makaaberi. Tummien sävyjen rinnalla on onneksi kauneutta - ja iloakin, sitä tarjoaa ainakin mainio vanhustenkodin väki, jolle Guylain päätyy lukemaan tekstikatkelmiaan. Vaikka ennakko-odotukseni eivät täysin täyttyneet, on Lukija aamujunassa kirjojen ja lukemisen ystäville aivan mainio pienehkö romaani.

Kirjasta on kirjoitettu myös Kirjavinkeissä, Kasoittain kirjoja -blogissa ja Hemulin kirjahyllyssä.

Kirjan sain luettavakseni kustantajalta - kiitos!