"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et."
Marja Björkin romaanin Puuma päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota.
Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mallasta. Kuinka yksinäinen hän lopulta on?
Mielenkiintoinen sivuhenkilö on Mallan ystävä Riitta, joka on säntäämässä naimisiin Tuomaksen kanssa. Miehen todellinen luonne hautautuu Riitan silmissä suuren yhdistävän tekijän taakse: molemmat ovat uskovaisia, "uskiksia", ja on kuin liitto olisi taivaassa määrätty. Ja tietenkin liitto täytyy siunata mahdollisimman täydellisesti, vaikka varoitusmerkit olisivat nähtävissä jo ennen hääpäivää.
Puuman hahmot kaikkiaan ovat sen verran ikäviä, että samaistumisen kohteita en oikein onnistunut löytämään. Lopun tunnelma kuitenkin toi itse päähenkilön lähemmäksi ja onnistui jotenkin oudolla tavalla ymmärtämään häntä, vaikka alkuvaiheissa minulta ei ymmärrystä herunut.
Tämä kirja olisi varmasti pitänyt kuuntelemisen sijaan lukea. Äänikirjaversio ei juuri tehnyt kunniaa sujuvalle tekstille, joka ajoittain jäi häiritsevien tekijöiden alle pimentoon. Seassa oli kummallisia korjauksia ja toistoja, ja kaiken huippu oli kirjan lopetus, josta tuli mieleen, että nyt on vahingossa laitettu levitykseen jokin harjoitusversio. Kuuntelemisen päätyttyä olin tyytyväinen siihen, että ostin kirjan Elisa Kirjan tarjouksista: olisi ottanut aika mojovasti päähän, jos olisin maksanut noin huonosta versiosta täyden hinnan.
Itse kirjaa sen sijaan voin suositella. Se on helposti lähestyttävä ja kiinnostava, jos eritteet ja ruumiillisuus eivät häiritse.
Muualla:
Kirjainten virrassa, Leena Lumi, Kirjapeto, Kaiken voi lukea! ja Naakku ja kirjat.
 |
| Marja Björk: Puuma (Like 2010) Äänikirjan kesto 4 h 30 min. Lukija Lilli Collan (Kansikuva Elisa Kirjalta) |
Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mallasta. Kuinka yksinäinen hän lopulta on?
Mielenkiintoinen sivuhenkilö on Mallan ystävä Riitta, joka on säntäämässä naimisiin Tuomaksen kanssa. Miehen todellinen luonne hautautuu Riitan silmissä suuren yhdistävän tekijän taakse: molemmat ovat uskovaisia, "uskiksia", ja on kuin liitto olisi taivaassa määrätty. Ja tietenkin liitto täytyy siunata mahdollisimman täydellisesti, vaikka varoitusmerkit olisivat nähtävissä jo ennen hääpäivää.
Puuman hahmot kaikkiaan ovat sen verran ikäviä, että samaistumisen kohteita en oikein onnistunut löytämään. Lopun tunnelma kuitenkin toi itse päähenkilön lähemmäksi ja onnistui jotenkin oudolla tavalla ymmärtämään häntä, vaikka alkuvaiheissa minulta ei ymmärrystä herunut.
Tämä kirja olisi varmasti pitänyt kuuntelemisen sijaan lukea. Äänikirjaversio ei juuri tehnyt kunniaa sujuvalle tekstille, joka ajoittain jäi häiritsevien tekijöiden alle pimentoon. Seassa oli kummallisia korjauksia ja toistoja, ja kaiken huippu oli kirjan lopetus, josta tuli mieleen, että nyt on vahingossa laitettu levitykseen jokin harjoitusversio. Kuuntelemisen päätyttyä olin tyytyväinen siihen, että ostin kirjan Elisa Kirjan tarjouksista: olisi ottanut aika mojovasti päähän, jos olisin maksanut noin huonosta versiosta täyden hinnan.
Itse kirjaa sen sijaan voin suositella. Se on helposti lähestyttävä ja kiinnostava, jos eritteet ja ruumiillisuus eivät häiritse.
Muualla:
Kirjainten virrassa, Leena Lumi, Kirjapeto, Kaiken voi lukea! ja Naakku ja kirjat.
Mielesstäni Björkiltä on parempiakin kirjoja mm. Poika ja Mustalaisäidin kehtolaulu. Olen lukenut myös Puuman, josta en oikein muista muuta kuin sen oman miehen pettämisen ja nuoremmat miehet.
VastaaPoistaMustalaisäidin kehtolaulua on kehuttu ja se onkin lukulistallani. Tässä kirjassa olikin kiinnostavaa se, että Mallan lapsuudenystävä Orvokin kautta hipaistaan romanikulttuuria.
PoistaMeinasin joskus ostaa tämän kun näin Suomalaisen Löytöjä-hyllyssä. Silloin olin tosin kirjanostokiellossa ja samassa hyllyssä nökötti myös No ja minä, johon sitten lopulta päädyin. Mutta täytynee lukea tämäkin, ihmisten kurjuus kiinnostaa aina!
VastaaPoistaNo ja minä taas on kirja, johon minä aion jossain vaiheessa tarttua. :)
PoistaMinulle kirjanostokielto näköjään tarkoittaa sitä, että pitäisi kirjakaupat kiertää kokonaan kaukaa. Tänään mukaan lähti aivan huomaamatta kaksi pokkaria, vaikka kauppaan sisälle mennessäni vannoin vain katselevani.
Kurjaa, että äänitoteutus oli noin kömpelö. Itse olen tähän asti ärsyyntynyt lähinnä lukijan äänestä mutta tuommoisia toistoja tai korjauksia ei ole tullut vastaan. Eräs lukija henkäili välillä äänekkäästi sisään, ja aloin jossain vaiheessa oikein odottaa, milloin se hassu pieni ääni taas tulee. :) Kirja jäi tosin kesken ihan sisällön vuoksi.
VastaaPoistaMinun kirjani tämä ei selvästi ole muutenkaan, sillä eritteet ei liiemmin kiinnosta. :D Juuri jätin Katja Ketun Surujenkerääjän kesken näiden eritehommien vuoksi.
Ei ole aiemmin sattunut eteen noin huonoa toteutusta. Ei luulisi olevan liian hankalaa editoida virhekohtia pois.
PoistaPaikoin Puuman meno on sen verran roisia, että en aivan omalla mukavuusalueellani ollut. Mutta onneksi tarinassa oli muutakin. :)
Ruumiillisuus kyllä kiinnostaa, mutta jos se on itsetarkoituksellista, niin sitten ei.
VastaaPoistaTässä tapauksessa sen karsimisesta tuskin olisi koitunut haittaa.
PoistaMinä pidin tästä ja yllätyin Björkin rohkeudesta aiheen käsittelyssä. Samaistumisia kaipaa, mutta ihan aina niitä vain ei voi löytää.
VastaaPoista<3
Rohkea Björk tosiaan on.
PoistaEi tosiaan aina voi samaistumisen kohteita löytää - eikä toisaalta tarvitsekaan.