Siirry pääsisältöön

Silvia Avallone: Teräs

"Kun isä ja tytär astuivat kadulle, tehtaan korkeimmasta piipusta pöllähti häkäpilvi, joka jäi roikkumaan kirkkaalle taivaalle. Hetkeä myöhemmin niemekkeen toiselta puolelta virisi kevyt tuuli, joka vei sen mennessään.
Mitään ei ollut tapahtunut."
Silvia Avallone: Teräs
(Minerva 2014)
Alkuteos Acciaio 2010
Suomentanut Taru Nyström
427 sivua
Silvia Avallonen Teräs päätyi luettavakseni ylistävien blogiarvioiden myötä. Käsiini osuikin vahva kertomus 2000-luvun toscanalaisesta rannikkokaupungista Piombinosta, jossa elämä ei ole ruusuista ja aurinkoista vaan tummasävyistä, epätoivoistakin.

Anna ja Francesca ovat 13-vuotiaita ja parhaita ystäviä. He kasvavat kohti aikuisuutta pikkukaupungissa, jota hallitsee kuihtuva terästehdas. Väkivalta ja syrjäytyminen ovat tavallisempia kuin tasapainoinen perhe-elämä ja menestyminen. Ikäistensä tavoin tytöt suunnittelevat suuria ja kaipaavat muualle. Kaipuun symboliksi nousee Elban lomasaari, joka on lähellä mutta silti niin kaukana.
Francesca katsoi Elban välkkyvää saarta auton ikkunasta heidän ajaessaan näköalatieltä alas Marconin merenrantakadulle. Saari oli lähellä mutta silti saavuttamattomissa. Lautalla pääsee hetkessä saaren rantaan, mutta en ole koskaan käynyt siellä, Francesca ajatteli. Välimatkaa oli vain neljä kilometriä. Annan kanssa hän olisi voinut uida sinne.
Annan isoveli Alessio työskentelee terästehtaassa, jossa olot ovat vaikeat mutta josta moni paikkakuntalainen saa elantonsa. Vapaa-aikanaan hän tapaa kavereitaan, kaipaa jotain menettämäänsä ja huolehtii sisarestaan samalla, kun perheen isä katoaa hämärien bisnestensä vuoksi pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Francescan isä puolestaan on väkivaltainen, tekee vaimostaan ikäistään vanhemman ja saa tyttärensä haaveilemaan paosta kauas pois. Perheiden tarinat ajautuvat voimalla ja vakuuttavasti eteenpäin samalla, kun he kaikki ovat vain osa yhteisöä, jossa samankaltaiset tarinat toistuvat.

Teräs on vaikuttava ja kiihkeä romaani, joka kuvaa todentuntuisesti ja raa'asti nuorten tyttöjen ja heidän perheidensä elämää. Kirjasta tuli mieleeni toinen italialaisteos, Niccolò Ammanitin Taivaan ja maan väliltä, josta kirjoittaa esimerkiksi Liisa. Teräksessä on samaa tenhoa, joka perustuu esimerkiksi siihen, että maailman nurjia puolia ei kaihdeta vaan ne tuodaan esille tarkasti, eikä esiin piirtyvä kuva tuo lohtua vaan voi jopa satuttaa. Nuoruuden julmuus sekoittuu kauneuteen ja sen ihannointiin, vuokrakasarmien katveessa yhteiskunnan tarjoamat turvaverkot ovat olemattomat eikä poispääsyä tarjota, vaikka elämä olisi sietämätöntä. Talo Toscanassa ei tässä romaanissa tarkoita matkailulehtien aurinkoista maisemaa vaan yhteiskuntakriittistä ja inhorealistista kuvaa maailmasta, jossa aika harvalla on hyvä olla. Nuorille tytöille mahdollisuuksien ovet voivat olla hetken avoinna, mutta jo huomenna voi olla liian myöhäistä, ja sukupolvien ketju jää murtamatta.

Terästä on blogeissa luettu paljon, eikä ihme. Suketuksen bloggauksesta löytyy monta linkkiä muihin arvioihin.

Kommentit

  1. Teräs on tämän vuoden yllättäjä. Hieno kirja, raaka, muttei sentään ihan pikimusta. Monta tärkeää teemaa, jotka kuljetetaan läpi tarinan. Jotain samantyyppistä olisi kiinnostavaa lukea myös Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pikimusta, ei tosiaan. Olisipa tosiaan kiinnostavaa lukea jotain samantyyppistä Suomestakin. En tiedä, onko tämäntyyppinen kirjallisuus Italiassa tällä hetkellä jotenkin enemmänkin esillä, mutta yhtäläisyyksiä Ammanitin tuotantoon on mielestäni nähtävissä.

      Poista
  2. Jonna, tämä on ihan mun kova suosikki ja myöskin yllättäjä, sillä en ole kovastikaan innostunut italialaisesta kirjallisuudesta.

    Kirjoitit hienosti ja kirjan henkeen, joten lopetuksesi sinetöi kirjan viestin. Silti en kokenut syvää lohduttomuutta, sillä Silvian tyylissä on jotain...uhmaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinun arviosi olleen yksi niistä, jotka innoittivat minut lukemaan tämän teoksen. Kiitos siitä, Leena - tämä olisi muutoin saattanut hyvinkin mennä ohitse.
      Kirjan lopusta itse asiassa luin toivoa. Ehkä muutos on mahdollinen? Uhma voisi puhua muutoksen puolesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...