Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Siirros

Hän tarkasteli graffiteja, jotka oli raapustettu viime vuoden graffitien päälle ja ne vuosikausien aikana kerääntyneiden tekstien päälle. Täällä kerrostasojen välillä teräspalkit ulottuivat porraskuiluista betoniseinään, johon monet sukupolvet olivat kirjoittaneet iskulauseita.
Loppu lähestyy...
Hugh Howey: Siirros (Like 2014)
Englanninkielinen alkuteos Shift 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
528 sivua
Hugh Howeyn Siilo oli vaikuttava lukuelämys, joka tempasi mukaansa. Niinpä lisäsin trilogian seuraavan osan lukulistalleni saman tien, ja sainkin kirjan kustantajalta luettavakseni sen ilmestyttyä suomeksi. Siirros sijoittuu aikaan ennen Siiloa ja valaisee sitä, mistä kaikki oikein alkoi. Miksi ihmiskunnan rippeet päätyivät elämään maan alle rakennettuihin valtaviin siiloihin, joissa syntyvyyttä säännellään ja sääntöjä rikkoneita rangaistaan puhdistustuomioin?

Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressiedustaja Donald Keene pysty tajuamaan tapahtumien laajuutta, vaikka salaisuuksien verhoa hänelle hieman raotetaan. Kertomuksessa liikutaan 2000-luvun puolivälistä aina 2300-luvun puoliväliin saakka, ja viimein löytyy myös yhteys trilogian ensimmäiseen osaan.

Miljööt ja tapahtuma-ajat vaihtelevat siis paljon, ja siten tarinassa on myös useita henkilöitä. Kertomus pysyy kuitenkin hyvin koossa vaihtelevista näkökulmista ja aikatasoista huolimatta.

Siilon tapaan myös tässä romaanissa näyttäytyy miljöö, joka on ahdistava ja pelottava. Ihmiset elävät maan alla eivätkä voi mennä ulos vaan voivat vain katsella, miten surkealta ulkona näyttää. Jotkut saattavat muistaa, mistä on tultu, mutta muistot pyritään pyyhkimään pois, jotta sattuisi vähemmän. Silti tarinassa on aloitusosaa enemmän melankoliaa ja surua, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan menetyksistä niin vähän aikaa.
Varis siristi silmiään ja suuntasi katseensa huoneen hämärään nurkkaan. Hänen ajan runtelemat huulensa erkaantuivat, ja tarina alkoi, tuttu tarina, jonka Mission oli kuullut lukemattomat kerrat. Silti häntä kiehtoi päästä vierailemaan Variksen mielikuvituksessa. Ja kun luokkahuoneeseen tuli pienokaisia, jotka asettuivat pulpettiensa ääreen, myös he vaikenivat ja keskittyivät silmät ammollaan ja mieli avoinna kuuntelemaan tarinaa maailmasta, joka oli ollut aikoinaan kaunis, mutta painunut sittemmin unholaan.
Muistot ja muistaminen nousevat teoksen tärkeäksi teemaksi. Olisi helpompaa unohtaa, mistä on tullut, mutta historian tunteminen on välttämätöntä, jotta voisi välttää vanhojen virheiden toistamisen. Samalla tietoa kontrolloidaan ja vääristellään, jotta räjähdysaltis maailma saataisiin pysymään vakaana. Eikä ihminen ole juuri muuttunut: päätöksiä tehdään inhimillisin perustein ja saatavilla olevan tiedon varassa. Howey ei sorru mustavalkoisiin tyyppeihin vaan hänen henkilöistään löytyy ulottuvuuksia.

Siirros on hyvä kirja. Se ei kuitenkaan tavoita samaa jäntevyyttä eikä tempaa lukijaansa mukaansa samaan tapaan kuin Siilo. Aloitusosan trillerimäiseksi kiristyvä jännitys puuttuu, enkä malta olla toivomatta, että trilogian päätösosassa palataan Siilon tenhoon. Silti tätä kakkososaa voi suositella dystopioista ja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Ajattelemisen aihetta tarina tulevaisuudenkuvineen varmasti antaa.
"Kaikki kuvittelevat, että heillä on kaikki maailman aika." Hän suuntasi viileän harmaat silmänsä Donaldiin. "Mutta he eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, minkä verran aikaa maailmassa on jäljellä."
Taikakirjainten Raija on myös kirjoittanut tästä kirjasta.

Kommentit

  1. Tykkäsin kovasti Siilosta mutta kovaa hinkua tämän Siirroksen lukemiseen ei ole kuitenkaan syttynyt. Joku kutina on jo ennalta ollut ettei tämä osa ehkä nappaisi niin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä vähän sellainen välityön tunne jäi. Toivon tosiaan, että päätösosa on parempi.

      Poista
  2. Voisiko Siilo toimia myös itsenäisenä romaanina, ilman jatko-osiaan? Olen käännellyt Siiloa silloin tällöin käsissäni ja miettinyt, lukisinko vai en...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minusta Siilo toimii vallan hyvin itsenäisenä osana. Siirroshan sijoittuu aikaan ennen Siiloa, joten se tarjoaa tietoa siitä, mitkä tapahtumat johtivat Siiloon. Mutta ilman sitäkin tietoa lukija kyllä pärjää. :)
      Olen itse asiassa miettinyt, että minä lukisin sarjan kaksi ensimmäistä osaa mieluummin toisinpäin, eli Siirroksen ensin ja Siilon sen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...