"O alkaa vetää verhoja tornikamarin kaikkialle aukeavista ikkunoista ja viittaa minua sohvalle, josta on näkymät koko Lintukodon yli aina joen takana näkyvään Saarnikaupunkiin, ja sen keskellä kohoavaan vuoreen.
Valtava Eämänjoki ei ole aikoinaan osannut päättää kummalta puolelta ohittaisi vuoren, ja niin se on jakautunut kahdeksi yhtä vahvaksi uomaksi, jotka yhtyvät jälleen vuoren ohitettuaan."
Helena Wariksen Vuori osui ensimmäisen kerran eteeni elokuisessa koulutustapahtumassa, jossa nuortenkirjailija Annukka Salama totesi pitäneensä teoksesta kovasti. Kun minulle tuli Blogatin kampanjan myötä mahdollisuus valita Elisa Kirjan valikoimasta fantasiaa luettavaksi, oli helppo valita juuri Vuori.
Tarinan päähenkilö on nuori nainen Lif, joka työskentelee asuinkaupunkinsa katakombeissa ja asuu vuoren juurella. Keskellä kaupunkia sijaitsevaa vuorta ympäröi jatkuva sumu, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, mitä vuorella on ja millaisia salaisuuksia se peittää.
Eräänä päivänä Lif saa työnantajaltaan epämääräisen käskyn lähteä ylös vuorelle. Hänen pitää löytää tie sinne itse, hänet on valittu. Lif itse suhtautuu tehtäväänsä yliolkaisesti ja vähättelevästi, kunnes selviää, että jotain outoa on tapahtumassa. Onko maailmanloppu tulossa?
Helena Waris on luonut kirjaansa kiinnostavan maailman, johon on helppo upota. Tarinan jännite pysyy hyvin koossa, ja vaikka Lifin yliolkainen suhtautuminen saamaansa tehtävään on alkuun ärsyttävää, on hänen puolelleen kuitenkin helppo asettua, ja hänelle toivoo hyvää. Kun moni muu on valmis taistelemaan hampaat irvessä ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja, ovat Lifin arvot kohdallaan. Samalla hän on kuin kuka tahansa tavallinen nuori, jolle nyt vain on annettu eriskummallinen tehtävä suoritettavaksi. Lifin hahmossa koin sukulaisuutta Nälkäpelin Katnissiin, joka Lifin tavoin pyrkii selviämään vaikeissa olosuhteissa menettämättä omaa sieluaan.
Vuori on sujuvasti etenevä, nopeatempoinen ja hyvin kirjoitettu romaani. Jäin kaipaamaan syvyyttä hieman lisää - esimerkiksi Lifin taustasta olisin halunnut lukea enemmän. Tästä pienestä napinasta huolimatta kirjasta jäi voittopuolisesti hyvä tunne: lukukokemus oli ehdottomasti plusmerkkinen, kirjan huumori miellytti minua ja Helena Wariksen nimi on nyt painettu mieleen.
Tämä postaukseni liittyy minulle uudenlaiseen lukutapahtumaan. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija ideoi Lukukivaa kimpassa -tapahtuman, jossa ideana on, että luetaan yksin mutta yhdessä: kirjabloggarit ovat muodostaneet lukukimppoja, eli olemme lukeneet kotimaisia uutuusteoksia kukin tahollamme ja julkaisemme postauksemme samanaikaisesti tänään, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Tuolta Tuijan blogista löytyvät linkit blogeihin, jotka ovat mukana tässä tapahtumassa.
Jo aiemmin Vuorelle ovat kavunneet ainakin Ahmu, Minna, Norkku, Mikko ja Morre.
Kiitos Elisa Kirjalle ilmaisesta luettavasta. Lukijoilla on muuten vielä pari päivää (12.10. saakka) mahdollisuus ladata Elisa Kirjasta Shimo Suntilan kirja Sata kummaa kertomusta. Koodilla KUMMAAETU e-kirjan saa maksutta itselleen.
Valtava Eämänjoki ei ole aikoinaan osannut päättää kummalta puolelta ohittaisi vuoren, ja niin se on jakautunut kahdeksi yhtä vahvaksi uomaksi, jotka yhtyvät jälleen vuoren ohitettuaan."
Helena Waris: Vuori (Otava 2014) 317 sivua (kansikuva kustantajalta) |
Tarinan päähenkilö on nuori nainen Lif, joka työskentelee asuinkaupunkinsa katakombeissa ja asuu vuoren juurella. Keskellä kaupunkia sijaitsevaa vuorta ympäröi jatkuva sumu, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, mitä vuorella on ja millaisia salaisuuksia se peittää.
Eräänä päivänä Lif saa työnantajaltaan epämääräisen käskyn lähteä ylös vuorelle. Hänen pitää löytää tie sinne itse, hänet on valittu. Lif itse suhtautuu tehtäväänsä yliolkaisesti ja vähättelevästi, kunnes selviää, että jotain outoa on tapahtumassa. Onko maailmanloppu tulossa?
Mielessäni käy erilaisia katastrofielokuvista tuttuja näkyjä murenevasta kaupungista, tulipaloista ja savupilvistä, räjähtävästä tulivuoresta ja hyökyaallosta. Kuvittelen kadut täyteen repaleisiin vaatteisiin puettuja pakolaisia, itkeviä lapsia ja sotilaita. Mielikuvat eivät tunnu sopivan kotikaupunkiini.Pian selviää, että vuorelle yrittää moni muukin. Matkan varrella on esteitä, tai ainakin hidasteita, kuten maailmankäärme Jörmungandr ja valtava susi Fenrir. Myös ihminen on ihmiselle susi, sillä selviytymiskamppailussa moni on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen perille. Lisäksi pakkaa sekoittavat niin keskenään kilpailevat jumalat kuin vanha viikinkitaru, jonka ennustukset alkavat vähitellen tuntua pelottavan todellisilta.
Helena Waris on luonut kirjaansa kiinnostavan maailman, johon on helppo upota. Tarinan jännite pysyy hyvin koossa, ja vaikka Lifin yliolkainen suhtautuminen saamaansa tehtävään on alkuun ärsyttävää, on hänen puolelleen kuitenkin helppo asettua, ja hänelle toivoo hyvää. Kun moni muu on valmis taistelemaan hampaat irvessä ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja, ovat Lifin arvot kohdallaan. Samalla hän on kuin kuka tahansa tavallinen nuori, jolle nyt vain on annettu eriskummallinen tehtävä suoritettavaksi. Lifin hahmossa koin sukulaisuutta Nälkäpelin Katnissiin, joka Lifin tavoin pyrkii selviämään vaikeissa olosuhteissa menettämättä omaa sieluaan.
Vuori on sujuvasti etenevä, nopeatempoinen ja hyvin kirjoitettu romaani. Jäin kaipaamaan syvyyttä hieman lisää - esimerkiksi Lifin taustasta olisin halunnut lukea enemmän. Tästä pienestä napinasta huolimatta kirjasta jäi voittopuolisesti hyvä tunne: lukukokemus oli ehdottomasti plusmerkkinen, kirjan huumori miellytti minua ja Helena Wariksen nimi on nyt painettu mieleen.
Tämä postaukseni liittyy minulle uudenlaiseen lukutapahtumaan. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija ideoi Lukukivaa kimpassa -tapahtuman, jossa ideana on, että luetaan yksin mutta yhdessä: kirjabloggarit ovat muodostaneet lukukimppoja, eli olemme lukeneet kotimaisia uutuusteoksia kukin tahollamme ja julkaisemme postauksemme samanaikaisesti tänään, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Tuolta Tuijan blogista löytyvät linkit blogeihin, jotka ovat mukana tässä tapahtumassa.
Jo aiemmin Vuorelle ovat kavunneet ainakin Ahmu, Minna, Norkku, Mikko ja Morre.
Kiitos Elisa Kirjalle ilmaisesta luettavasta. Lukijoilla on muuten vielä pari päivää (12.10. saakka) mahdollisuus ladata Elisa Kirjasta Shimo Suntilan kirja Sata kummaa kertomusta. Koodilla KUMMAAETU e-kirjan saa maksutta itselleen.
Syvyyttä jäi itsekin kaipaamaan, mutta toisaalta pidin kirjasta juuri siksi, että se jätti niin paljon mielikuvituksen varaan ja toimi silti hienosti. Waris oli todella kiva, uusi tuttavuus minulle - nyt alkoivat hänen aikaisemmatkin kirjansa kiinnostaa (en ole häntä aiemmin lukenut).
VastaaPoistaTotta: sekin on hyvä, kun kaikkea ei kerrota auki. Minäkin lisäsin Wariksen kiinnostavien kirjailijoiden listalleni. :)
PoistaMinäkin kaipasin vähän enemmän syvyyttä. Unohdin mainita siitä omassa bloggauksessani. Vähän enemmän Lifin menneisyydestä.
VastaaPoistaKiinnostavaa lukea näitä kimppalukupostauksia. Paljon samanlaisia mietteitä, mutta myös uusia ajatuksia, joita ei itsellä tullut mieleenkään. Huomasin myös, kuinka kaikilla on vähän eri tyyli kertoa kirjan juonesta.
Tämä kimppaluku on hauska tapahtuma! On ollut kiinnostavaa lukea muiden postauksia. Samalla on tullut mieleen jotain, mitä ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi.
PoistaMinä en ole huomioinut tuota kirjaa millään tavoin. Huomasi sen vasta kimppaluvussa, jossa itse luin Havasteen. Mainitsit tuossa tekstissä Nälkäpelin ja se oli minun juttu. Eli tämä kirja alkoi minua kiinnostaa, koska nuo edelliset maistuivat hyvin.
VastaaPoistaToivottavasti pidät kirjasta, jos sen päätät lukea. Toki myös eroja Nälkäpeliin on paljon, mutta jotain samaa teoksista löysin.
Poista