Siirry pääsisältöön

Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri

"Ensimmäinen lennätys, ensimmäinen kerta, kun Frans tunsi merkillisen, pakahduttavan tunteen avatessaan kämmenensä ja laskiessaan linnun lentoon. Siinä hetkessä täyttyi riemusta ja tunsi itsensä hyväntekijäksi, lähes vapahtajaksi. Samanaikaisesti kun kuuli siipien iskut ja näki linnun etääntyvän hetki hetkeltä kauemmas, tiesi, että lintu palaisi. Sillä oli mahdollisuus mennä, mahdollisuus valita, ja kaikista vaihtoehdoista se valitsi oman lakkansa."
Heli-Maija Heikkinen:
Viestikyyhkyupseeri (Minerva 2014)
217 sivua
Heli-Maija Heikkisen esikoisromaanin Viestikyyhkyupseeri päähenkilö on Frans Jokimies, joka työskentelee Suomen puolustusvoimien palveluksessa kyyhkysten kasvattajana ja kouluttajana. Jokimies näkee kyyhkysten suuren merkityksen viestinviejinä sodan keskellä, mutta joillekin muille kyyhkyset edustavat lähinnä mahdollista ateriaa.

Frans on naimisissa Anjan kanssa, joka on lahjakas pianisti ja haluaisi saada oman lapsen mutta kantaa kohdussaan tyhjyyttä. Vuonna 1944 Frans ja Anja lähtevät matkalle, jonka takana on käsky, jota Frans ei voi noudattaa. Seuraavat vuosikymmenet Frans kantaa mukanaan raskasta salaisuutta, jota hän ei voi unohtaa ja jota Anja ei halua kuulla. Ja koko ajan mukana ovat kyyhkyt, jotka symboloivat vapautta yhtä lailla kuin vankeutta, elämäntyötä ja sen arvostusta tai arvostuksen puutetta.
Fransin sydän väpättää niin kuin kyyhkysen ennen lentoon vapauttamista. Odottaa lentoon pääsyä muttei pääse, ei ole koskaan päässyt. Anjan tarvitsee vain laskea sormensa pianon koskettimille, ja hän katoaa kuin kyyhky horisonttiin ja vie ajan mukanaan, on aina vienyt.
Kyyhkyt ovat vahvasti läsnä oleva motiivi tarinassa, joka keskittyy kuvaamaan vuosia 1944 ja 1992 mutta joka kattaa kokonaisen elämän. Frans muistaa lapsuudestaan, miten isä halusi opettaa hänet metsästämään ja miten isänsä toiveet täyttääkseen Frans ampui kyyhkysiä.
- Älä tapa jumalan lintuja, Frans, ei kyyhkysiä, äiti nyyhkytti, pudotti linnun jalkoihinsa ja hautasi kasvonsa esiliinaansa.
Isä jäykistyi ja lähti pyssy olalla takaisin metsään.
Lintujen salaisuus ei jätä Fransia koskaan rauhaan. Hän haluaa ymmärtää, miksi linnut palaavat ja miten ne löytävät tiensä perille. Hän haluaa vaalia oppi-isänsä Oton perintöä ja saada arvostusta viisaille luontokappaleille.

Viestikyyhkyupseeri on kaunis tarina sodasta, rakkaudesta, syyllisyydestä, muistoista - ja kyyhkysistä. Heli-Maija Heikkinen kirjoittaa vahvasti ja vakuuttavasti, ja jälleen käsillä on esikoisteos, jonka voimaa ei voi kuin ihailla.

Tällä kirjalla (tai itse asiassa jo edellisellä lukemallani haastekirjalla) saavutan Ihminen sodassa -haasteessa ylimmän eli kenraalin arvon - koossa on nyt 16 luettua kirjaa. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa tämäkin kirja on viemässä lukutaitoa pakolaisille.

Kirjan sain kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Kaikkia uutuuksia ei millään ehdi lukea. Lue: minä en ehdi. Siispä erinomaisen mukavaa, että niihin voi tutustua täällä blogeissa. Tämäkin oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kiitos, kun nostit esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehdi minäkään ja välillä ihan ahdistun sen vuoksi. Mutta sitten yritän rauhoittua ja muistaa, että kaikkea ei tarvitse ehtiä lukea. :) Mainiota on, että blogeissa voi tutustua moneen kiinnostavaan kirjaan edes pienesti.
      Ole hyvä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...