Siirry pääsisältöön

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa

"Heini on vihainen.
Jukka on surullinen.
Saku itse ei oikein tiedä, mitä ajatella. Yleensä hän ajattelee sellaisia asioita, jotka on helppo ymmärtää, kuten jalkapalloa tai sukeltamista."
Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa
(WSOY 2014)
364 sivua
Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa koostuu vaihtelevista näkökulmista. Lähinnä tarinaa kerrotaan Jukan, Heinin ja Sakun äänillä, mutta lisäksi esille nousevat Taru, Sakua puhutteleva ääni ja katkelmat, jotka ovat ikään kuin verkkokeskusteluja. Teos on siis varsin moninainen kokoelma.

Lähtöasetelma on kiinnostava ja erikoinen. Heinin ja Sakun Taru-äiti on jälleen kerran lähtenyt ja jättänyt lapsensa sekä uuden puolisonsa, Jukan.
Äiti pakeni. Aina oli joku syy paeta.
Äiti on tällä kertaa matkustanut Argentiinaan tehdäkseen osansa maailman pelastamiseksi. Heini on äidilleen vihainen ja yrittää pitää jäljellä olevan perheen koossa, vaikka koulunkäynti ja kaverisuhteet vaativat veronsa nekin, varsinkin kun muilla on Jopot ja merkkivaatteet ja itseltä rahat loppu.

Sakun sanat ovat kateissa, mutta äitiään hän kaipaa ja odottaa. Jalkapallo on tärkeä harrastus, kun mikään muu ei oikein tunnu sujuvan. Koulu on vaikeaa, ja liian laiha poika herättää vääränlaista huomiota. Kotona ei ole ketään, joka tekisi lapselle eväät.
Hän tietää, että täällä olemiseen on syy. Se liittyy jotenkin siihen, että vaikka hän vielä ekalla luokalla ymmärsi mistä tunnilla puhuttiin ja osasi ainakin omasta mielestään tehdä kotitehtävät, syksystä alkaen kirjaimet ovat jotenkin liukuneet hänen ulottumattomiinsa.
Teoksessa on ääni, joka puhuttelee Sakua ikään kuin hänen päänsä sisällä. Kuka ääni oikein on, se jätetään lukijan pääteltäväksi, mutta jollain tapaa nuo monologit korostavat pienen pojan yksinäisyyttä ja erillisyyttä.

Jukka taas on hyvää vauhtia luisumassa elämän sivuraiteelle, kun kalja maistuu liian hyvältä, työ taas ei. Työelämä on jotenkin salakavalasti muuttanut muotoaan samalla, kun Jukka on unohtunut menneeseen.
Peli on koko ajan käynnissä, ja Jukka haluaisi olla siinä mukana, mutta hän ei enää osaa.
Hän ei ymmärrä tietokoneohjelmia, hän ei tunne tv-kilpailujen voittajia eikä hän osaa nauraa rennosti tyhjänpäiväisyyksille. Joka päivä hän huomaa seisovansa paikalleen jähmettyneenä kuin koulun kevätjuhlanäytelmän puun rooliin valittu keskellä ihmisiä jotka puhuvat twerkkauksesta ja Instagramista, BB:sta ja downshiftingistä, asioista joista Jukka ei osaa sanoa oikein mitään, tai jos yrittää, seuraa vaivautunut hiljaisuus.
Työpäiviä alkavat vähitellen rytmittää lounastauot joihin kuuluu olut. Pian ostarin lähellä lymyilevä miesjoukko tulee tutuksi, ja ote alkaa irrota entistä pahemmin. Heinin tehtäväksi jää yrittää kannatella miestä, jonka asemansa vuoksi pitäisi kannatella lapsia. Tai oikeammin kannattelijana pitäisi olla äidin, joka on kuitenkin päättänyt tarvita taukoa perhe-elämästä.

Kolme tärkeintä asiaa käsittelee isoja teemoja. On perhe-elämää, yksinäisyyttä ja äärimmäistä itsekkyyttä. Elämänhallinta tuntuu olevan hieman hukassa vähän itse kullakin, mutta silti yritetään pärjätä omillaan silloinkin, kun ulkopuolinen apu olisi kovasti tarpeen. Tarina on hyvin rakennettu, mutta jossain keskivaiheissa aloin hieman väsyä, kun tuntui, että jännite ei säily ja kertomus on kovin alavireinen. Sinnikkyys kuitenkin kannatti, sillä loppua kohden ote parani ja kirjan kansien sulkeuduttua tuntui, että on saanut lukea jotain tärkeää.

Kustantajan syyskatalogissa tarina on määritelty tragikoomiseksi, mutta minulle se näyttäytyy enemmänkin tragediana. Kuinka yksin, onnettomia ja huolten painamia ihmiset voivatkaan olla, ja silti pitää yrittää näyttää ulospäin, että kaikki sujuu.

Kolme tärkeintä asiaa on Mikko Kalajoen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Hän on kuitenkin ennen tätä kirjaa kirjoittanut paljon, ja se näkyy hiottuna ilmaisuna.

Ulla pitää kirjaa lukemisen arvoisena ja Mari suosittelee romaania kaikille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Nyt on taas se vaihe, että luetaan samoja kirjoja. Mulla on tämä lainassa, mutta ainakin Somalianreissu pitää saada ensin loppuun ja ehkä yksi toinenkin matka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näyttää olevan. :) Minä taidan Somalian jälkeen palata ainakin hetkiseksi kotimaahan.

      Poista
  2. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja on tämäkin. Miten nämä kaikki ehtisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: niin paljon hyviä kirjoja, niin vähän aikaa. :)

      Poista
  3. Hieno kirja tämä oli! Toivottavasti saa paljon lukijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Tämä vuosi näyttää esikoiskirjojen suhteen tavattoman hyvältä, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...