Siirry pääsisältöön

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

"Hän oli pelkistynyt kahteen sanaan: et kuole, ja nämä sanat olivat myös hänen jalkansa. Tosin välillä sanat vaihtoivat marssijärjestystä, ja hän huomasi hätkähtäen hyräilevänsä päässään: kuole et, et kuole tai pelkästään et, et, et. Yläpuolella oli sama taivas kuin se joka oli Queenie Hennessyn yläpuolella, ja Harold oli hetki hetkeltä varmempi siitä, että Queenie oli saanut kuulla mitä hän teki ja jäänyt odottamaan. Hän tiesi että pääsisi Berwickiin ja että tarvitsi vain panna jalkaa toisen eteen."
Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki
(WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry 2012
Suomentanut Hilkka Pekkanen
327 sivua
Harold Fry on eläkkeellä oleva panimotyöntekijä, joka päätyy eräänä päivänä aivan yllättäen kävelemään halki Englannin. Retken liikkeellepaneva voima on kirje, jonka Harold saa. Siinä hänen entinen työtoverinsa vuosien takaa, Queenie Hennessy, kertoo olevansa parantumattomasti sairas. Harold kirjoittaa naiselle vastauksen ja lähtee viemään sitä postilaatikolle. Laatikko toisensa perään kuitenkin jää taakse, ja äkkiä Harold huomaa olevansa kävellen matkalla Queenien luokse, joka asuu hoitokodissa toisella puolella maata, paikassa nimeltä Berwick. Matkaa kertyy kuta kuinkin tuhat kilometriä, ja Harold uskoo Queenien voivan pelastua, jos hän vain taittaa matkan jalan.

Kotiin Kingsbridgeen on jäänyt vaimo Maureen, joka olettaa miehensä lähteneen vain viemään kirjeen postiin mutta saakin kuulla tämän patikoivan kohti pohjoista. Avioliittoa on jo pitkään vaivanut etäisyyden tunne ja puhumattomuus, ja David-pojan vanhemmuus näkyy Haroldin mielessä täydellisenä epäonnistumisena.
Taaskin Harold poistui puhelinkopista toivoen, että saisi Maureenin ymmärtämään, mutta  he olivat eläneet vuosikaudet siten, ettei kielellä ollut merkitystä. Maureenin ei tarvinnyt kuin katsoa Haroldia, ja hän tempautui takaisin menneisyyteen. Vain pieniä sanoja vaihdettiin, sillä oli turvallista. Se, mitä ei voinut sanoa ääneen, oli pohjaton syvyys, jonka syövereitä ei käynyt ylittäminen, ja he pysyttelivät vaitonaisina pinnan tuntumassa.
Matkan aikana vanhalla miehellä on aikaa ajatella. Muistot valtaavat mielen niin, että välillä hän tuskailee, miksi hänen on pakko muistaa. Jotkut asiat haluaisi unohtaa, muttei voi.
Kävellessään hän päästi valloilleen menneisyyden, jota oli yrittänyt välttää kaksikymmentä vuotta, ja se kulkea kohisi hänen mielensä halki omaa hillitöntä vauhtiaan. Hän ei enää mitannut etäisyyksiä kilometreillä vaan muistoilla.
Paitsi että Harold ajattelee, hän myös tapaa lukuisia ihmisiä. On erilaisia, omituisia, tavallisia kulkijoita, joista moni toivoo Haroldin onnistuvan mittavassa urakassaan. On myös heitä, jotka omista syistään haluavat saada osansa Haroldin suuresta retkestä. Matka tulee lopulta esille myös julkisuudessa, mikä muuttaa yksinkertaisiksi muuttuneita asioita taas hivenen vaikeammiksi.

Haroldin matkassa on kyse monenlaisista asioista. Kaiken takana on usko siihen, että asioihin voi sittenkin vaikuttaa, vaikka järki ei välttämättä sellaista lupaa. Mielessä tehty matka menneisyyteen on vähintään yhtä tärkeä kuin kävellen tehty matka. Tärkeäksi teemaksi teoksessa nousee suhde toisiin ihmisiin, ja tarina saa ajattelemaan laajasti elämää ja ihmissuhteita.

Täytyy myöntää, että ajatus vanhasta miehestä patikoimassa läpi Englannin ei alkuun tuntunut kovin houkuttelevalta. Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti, ja aika pian huomasin lukevani kirjaa innolla eteenpäin lopulta ihastuen tarinaan tavattoman paljon. Harold on mies, joka tulee lähelle ja jota haluaisi rutistaa, ja hänen muistonsa saavat liikuttumaan. On kuin leppoisan miehen taivalluksen myötä itsekin oppisi hieman lisää suvaitsevaisuudesta ja ymmärtämisestä. Tämä sydämellinen ja viehättävä tarina jättää sydämeeni jäljen, jonka en haluaisi haipuvan pois.

Haroldin matkassa halki Englannin ovat kulkeneet myös Katja, Ulla, Irja ja Minna.

Kirjabingosta tulee valituksi lokero Kannen perusteella valittu. Minusta tuo kansi on nostalgisen ihastuttava, ja pidin myös kuvista, jotka koristivat jokaisen luvun alkua. Kuvituksen takana on herra nimeltä Andrew Davidson. Valitettavasti oman kirjani kansille kävi huonosti, kun vauva haluais perehtyä niihin perinpohjaisesti, mutta itse kirjaan hän ei onneksi päässyt käsiksi.

Kommentit

  1. Lumiomenan Katjalle kommentoinkin, että meidän kirjaston fb-sivulla suositeltiin tätä. Nyt kun vielä Katjan lisäksi sinäkin kirjoitat tästä houkuttavasti, niin saatanpa minäkin jonain päivänä lyöttäytyä Haroldin matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kannattaa lähteä tuon herran matkaan! En ole vähään aikaa. Ihastunut mihinkään kirjaan niin voimallisesti kuin tähän!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...