"Tiesin, että matka todentuu vasta sitten, kun on palannut kotiin, ja se täyttää päivät niin, että hetket ja paikat sekoittuvat toisiinsa. Kun kuvat asettuvat toistensa päälle ja jonkinlaisen salaisen prosessin kautta syntyy voimakenttä, jossa varjomme vaikuttaa pidemmältä kuin oma itse, vasta silloin matka muuttuu koetuksi."
Michèle Lesbren pienoisromaani Punainen sohva kuvaa monenlaista matkantekoa. Romaanin päähenkilö Anne matkustaa halki Venäjän tavoittaakseen Gylin, miehen, joka on vuosia aiemmin kadonnut hänen elämästään. Samalla Anne tekee matkaa muistoissaan, joihin kytkeytyy vahvasti Clémence, Pariisin-kodin naapurissa asuva hatuntekijä punaisella sohvallaan. Myös Clémence tekee omanlaistaan matkaa.
Mitä Anne lopulta määränpäästään, pienestä kylästä Baikal-järven rannalta, löytää, ei varsinaisesti nouse teoksen tärkeimmäksi asiaksi. Tärkeintä on matkanteko, ja sen aikana Annen ajatukset palaavat yhä uudelleen paitsi Gyliin, myös naapurin vanhaan, pieneen naiseen.
Tällä teoksella kuittaan kirjabingosta lokeron Alle 200 sivua ja saan yhden suorituksen Vive la France! -haasteeseen. Nyt olen ylittänyt tavoitteeni ja saavuttanut Ranskan lipusta sinisen ja valkoisen raidan.
Myös Ulla on lukenut tämän viehättävän kirjan. Helsingin Sanomien kirja-arvostelu löytyy täältä.
 |
| Michèle Lesbre: Punainen sohva (LURRA Editions 2014) Ranskankielinen alkuteos Le Canape rouge 2007 Suomentanut Timo Torikka 155 sivua |
Mitä Anne lopulta määränpäästään, pienestä kylästä Baikal-järven rannalta, löytää, ei varsinaisesti nouse teoksen tärkeimmäksi asiaksi. Tärkeintä on matkanteko, ja sen aikana Annen ajatukset palaavat yhä uudelleen paitsi Gyliin, myös naapurin vanhaan, pieneen naiseen.
Hänen ajattelemisensa nyt tässä läpikulkumatkani hotellihuoneessa ilahdutti minua, halusin tavata hänet nopeasti uudelleen kertoakseni hänelle tästä kummallisesta matkastani, ehkä kaikkein oudoimmasta matkastani, koska enemmän kuin mikään muu matka tämä matka oli vienyt minua kohti elämääni, kohti yksinkertaista totuutta elämästäni.Romaanissa sanotaan paljon painavia sanoja matkustamisesta, joka voi toteutua vaikka pysyisi paikallaan. Lisäksi siinä on kysymys ainakin kirjallisuudesta, elämästä, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Kaipaus ja etsiminen muodostavat ihastuttavan kudelman, jota lukijana seurasin mielelläni ja ihastuneena. Annen junamatkan kuvaus ja havainnointi on niin tarkkaa ja onnistunutta, että on helppoa kuvitella itsensä mukaan junaan. Kaiken kaikkiaan pidin Punaisesta sohvasta valtavan paljon.
Tällä teoksella kuittaan kirjabingosta lokeron Alle 200 sivua ja saan yhden suorituksen Vive la France! -haasteeseen. Nyt olen ylittänyt tavoitteeni ja saavuttanut Ranskan lipusta sinisen ja valkoisen raidan.
Myös Ulla on lukenut tämän viehättävän kirjan. Helsingin Sanomien kirja-arvostelu löytyy täältä.
Minä rakastuin tuohon kirjaan.
VastaaPoistaNiin minäkin. :)
PoistaOnko tämä sellaista hidasta pitkänmatkantekoa, vai onko tässä tapahtumia myös? Tuollainen pieni (=lyhyt) kirja kuulostaa kivalta.
VastaaPoistaKyllä tässä tapahtumiakin on, vaikka paljolti on kyse matkanteosta ja muistelemisesta. Napakkaa juonivetoista tarinaa kaipaavalle kirja ei oikein sovi, mutta jos on valmis istumaan junassa ja miettimään mennyttä ja vähän nykyisyyttäkin, kannattaa tähän tutustua. :)
Poista