Siirry pääsisältöön

Anu Silfverberg: Katoaminen (Long Play 13)

"Kun aivoihin kerääntyy plakkia, ihminen alkaa unohdella asioita. Hermosolut kuolevat ja aivokudos kutistuu. Aikakokonaisuudet tippuvat muistista yksi kerrallaan: ensin lähtee lähimuisti ja sitten aiemmin tapahtuneet asiat. Potilaat peruuttavat hitaasti menneisyyteen. Lopulta he menettävät liikuntakykynsä ja puhekykynsä.
He katoavat."
Anu Silfverberg: Katoaminen
(Long Play 13, 2014)
Marika Maijalan kansikuva otettu kustantajan sivuilta
66 000 merkkiä
Tätä nykyä 130 000 suomalaista kärsii muistisairaudesta. Jos ennusteet pitävät paikkansa, joukko kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Siinä vaiheessa muistisairaus koskettaa kaikkia tavalla tai toisella. Se on kaikkien asia.
Kirjailija Anu Silfverberg kirjoittaa muistisairaudesta, joka on koskettanut häntä omakohtaisesti: kaksitoista vuotta sitten kirjailijan isoäiti alkoi käyttäytyä kummallisesti. Alzheimerin tauti sai mummin unohtamaan, mihin hänen piti mennä, tai tutuilta poluilta poikettuaan eksymään. Vierellä läheiset joutuivat pelkäämään ja huolehtimaan, tuntemaan raivoa ja häpeää, syyllisyyttäkin.
Pahinta ei koskaan ollut kiistellä mummin kanssa homeisista ruuista tai selittää hänelle kolme kertaa tunnissa, missä olen töissä. Pahinta oli tietää kaikesta niin paljon enemmän kuin hän.
Pahinta oli absoluuttinen valta, jota en halunnut.
Muistisairaan läheiset joutuvat käyttämään valtaa päättäessään potilaan puolesta esimerkiksi sen, missä sairastunut asuu sitten, kun kotona pysyminen on käynyt mahdottomaksi. Onko oikea paikka se, johon Silfverbergin mummi muutti, vai pitäisikö Suomeenkin saada hollantilaisen Hogeweyn palvelukeskuksen kaltainen hoitokoti, jossa Katoaminen-artikkelin kirjoittaja on vieraillut?

Mutta vaikka sairastuneen läheiset joutuvat käyttämään valtaa suhteessa sairastuneeseen, on myös mahdollista kysyä, miltä potilaasta itsestään tuntuu. Tämän kysymyksen Silfverberg esittää tavatessaan miehen, joka sai Alzheimer-diagnoosin neljä vuotta sitten.

Katoaminen on hyvin kirjoitettu, sujuvasti etenevä ja hyvin kiinnostava artikkeli, jossa kirjoittaja on vahvasti läsnä. Tiedot sairauden riskitekijöistä, hoitotavoista ja piirteistä, maailman ensimmäisestä Alzheimer-potilaasta sekä toimittajan omista kokemuksista nivoutuvat vaikuttavaksi, koskettavaksi ja lohdulliseksi kokonaisuudeksi. Artikkelin soisi päätyvän jokaisen muistisairauksista kiinnostuneen luettavaksi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä on tärkeä asia. Eikä tarvitse olla edes vanha, kun muistisairaus voi tulla: Tunnen 40+ muistisairaan naisen, joka on jo laitoksessa! Pelottavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Helposti ajatellaan, että muistisairaudet ovat iäkkäiden ihmisten sairauksia, mutta ei sairastuminen aina tosiaan ikää katso.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...