Sage laittaa puhelimensa pois ja hymyilee ystävälleen. Ei uhri ole välttämättä Merritt, hän ajattelee. Hän seuraa Laurenin katsetta ravintolan ikkunasta ulos. Näköala on kerta kaikkiaan upea. Satamassa kimmeltää sininen meri, siellä on purjeveneitä, lokkeja ja kaukaisuudessa Shawkemon jyrkänteet. Miten täällä muka voisi tapahtua mitään pahaa?
Nantucketin saari vaikuttaa olevan varsinainen paratiisi, ja siellä ollaan valmistelemassa idylliin upeasti sopivia häitä, kun Benju ja Celeste ovat saamassa toisensa. Nuoripari on elämässä unelmaansa ilman rahahuolia, sillä sulhasen perheellä riittää maallista mammonaa. Morsiamen laita ei ole aivan samoin, mutta Celesten isä ainakin tietää, miten pukeutua.
Häät saavat kuitenkin odottamattoman käänteen, kun juhlapäivän aamuna rannalta löytyy ruumis. Päivä muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin odotettiin, kun paikallinen poliisipäällikkö Ed Kapenash alkaa selvitellä kuolemantapausta, jonka yhteydessä ei voida sulkea pois rikoksen mahdollisuutta.
Mahdollisia syyllisiähän riittää. Häitä varten saarelle on saapunut väkeä sieltä sun täältä, ja motiiveita voisi olla loppujen lopuksi aika monella. Suunniteltujen häiden liepeillä on kytenyt monenlaista, ja kimalteen ja loisteen takaa alkaa avautua itse kunkin peittelemiä salaisuuksia.
Hilderbrandin romaani kuvaa kiinnostavasti pintakiiltoelämää ja jännitteitä loiston takana. Äänikirjaa kuunnellessani olin kuitenkin päätyä hämmennyksiin laajan henkilögallerian kanssa varsinkin, kun tapahtuma-aika vaihteli tämän tästä. Sain paremmin kokonaisuudesta kiinni, kun vaihdoin äänikirjan e-kirjaan, ja lopulta huomasin tarinan olevan vallan viihdyttävä.
Kovin kipakasta rikosjuonesta tai kiristyvästä jännityksestä ei voine tämän teoksen kohdalla puhua, sillä ennemmin huomio kiinnittyy ihmissuhdekuvioihin, jotka ovat edeltäneet traagiseksi kääntynyttä hääpäivää. Teos rakentuukin sillä tavoin, että kiinnekohtana on kesäinen juhlapäivä, ja siitä siirtyillään tämän tästä juhlaa edeltäviin aikoihin, kuten morsiusparin kohtaamiseen. Rakenne ei tosiaan ole erityisen kuuntelijaystävällinen, mutta muutoin pidin siitä. Ja pidin siitäkin, että keskiössä ei niinkään ole rikos vaan se on enemmänkin sivuseikka.
Osallistun tällä teoksella vuoden 2026 Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen, jota luotsaa Kirjakimara.
Kaunis ja samalla petollisen rauhallinen asetelma—tuollainen “liian täydellinen maisema” luo usein juuri sen jännitteisen tunnelman, jossa lukija alkaa aavistaa että kaikki ei olekaan niin harmitonta kuin miltä näyttää. Hyvä katkelma, joka rakentaa tehokkaasti odotusta ja epävarmuutta.
VastaaPoistaOlen kuunnellut tämän, ja muistaakseni pidin kirjaa tylsänä, koska kaikki henkilöt olivat niin epäsamastuttavia ja epämiellyttäviä sekä koko maailma vieras ja kummallinen.
VastaaPoistaTämä voisi olla leppoisaa kesälukemista riippukeinuun. Vaikuttaa erilaiselta dekkarilta kuin yleensä otan lukuun. Nyt en ole tosin lukenut dekkareita hetkeen muutenkaan.
VastaaPoistaTämä kuulostaakin mielenkiintoiselta. On aina välillä kiva keskittyä taustoihin enemmän kuin ratkaisuun.
VastaaPoistaTässä on sitten ihan samanlainen rakenne kuin siinä Hilderbrandin kirjassa jonka itse kuuntelin hiljattain. Aion tämänkin kyllä ladata luureihin jossain välissä, kuulostaa hyvältä 😊
VastaaPoista