Thyra katseli ympärilleen ja yritti epätoivoisesti keksiä jotakin keskustelunaihetta. Seinät oli päällystetty ruskealla rintapaneelilla ja pullonvihreällä paperilla. Keittiönpuoleista sivuseinää hallitsi korkea tummapuinen kaappi, jossa oli esillä porsliinikannuja, sinikuvioisia lautasia ja tinavateja. Vastakkaisella sivuseinällä riippui kaksi potrettia. Toinen niistä esitti keski-ikäistä, ankarakatseista ja parrakasta miestä, jonka sotilaspuvun rintapieli oli täynnä kunniamerkkejä. Pään asento oli ylväs. Toinen kuva esitti nuorta kaunotarta, jolla oli lähes mustat suortuvat kammattuina ylös ja vaaleanpunainen ruusu korvan takana. Naisen hiusten väri ja nenän muoto olivat samat kuin Thyralla, mutta muuta yhdennäköisyyttä ei ollut. Thyra vilkaisi isoäitiä. Ehkä muotokuvat esittivät heidän isovanhempiaan, mutta hän ei uskaltanut kysyä.
Adelin tyttäret -sarjan kakkososa keskittyy Thyra Adeliin, Valkea Lilja -avausosan päähenkilön Lilyn pikkusiskoon. Thyra tulee pikkusiskonsa Kittyn kanssa kutsutuksi isoäitinsä luokse vanhaan sukukartanoon Kuusistoon. Isoäidin ja sisarusten äidin välinen välirikko on jättänyt äidinpuoleisen suvun tytöille vieraaksi, mutta nyt on aika korjata asia.
Kuusistossa Thyra ja Kitty pääsevät tutustumaan paitsi jäyhään isoäitiinsä myös Volter-enoonsa, joka ei turhia puhele. Rapistunut kartano ei välttämättä ole erityisen lämmin tai kutsuva, mutta siellä Thyra saa tuntumaa äitinsä taustaan ja lapsuuteen.
Kun Thyra kohtaa tutkimusretkellään komean Marcus von Willebrandin, alkavat verhot menneisyyteen vähitellen raottua. Äiti ei olekaan tainnut Kuusistosta lähtiessään rikkoa välejään vain vanhempiinsa vaan myös naapurustossa on kytee jotain, mistä Thyra haluaa tietää enemmän.
Enemmän hän haluaa tietää myös tähdistä ja avaruudesta. Kun vähitellen paljastuu, että myös Volter-eno on kiinnostunut tähtitieteestä, avautuu Thyralle aivan uudenlainen maailma. Samalla unelma päästä opiskelemaan saa tuulta siipiensä alle.
Kätketty tähti on kiinnostavasti tiedonhalua ja kartanoromantiikkaa yhteen kietova romaani, jossa jälkimmäistä on annosteltu mukavan sopivassa määrin, ei liikaa. Thyran ja Kittyn kesänvietto vanhassa sukukartanossa on täynnä elämää, ja Thyran valinnat tuntuvat tapahtuma-aikaa ajatellen sekä mahdollisilta että ymmärrettäviltä.
Ehkä hitusen jäin toivomaan romaaniin jonkinlaista oikeus voittaa -tyyppistä ratkaisua, sen verran idealisti taidan olla. Toisaalta pidin siitä, että sellaista ei tullut vaan Thyra taisi päästä vallan hyvin sinuiksi elämänpolkunsa kanssa muutenkin. Ehkä ratkaisua voi pitää myös realistisena.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 2. Kirjassa on sana tähti tai sen taivutusmuoto.
Tykkään tästä sarjasta. Ihanaa kun kirjassa oltiin Kuusiston saarella, ja suosittelen vierailemaan saaren Piispanlinnan raunioilla.
VastaaPoistaps. Thyra oli sisarussarjan vanhin.
Minäkin vähän pihisin vastaan kun sitä isoa epäoikeudenmukaisuutta ei loppupuolella korjattu, mutta toisaalta, se olisi ollut iso klisee jonka kirjailija on päätynyt ratkaisemaan toisella tavalla.
VastaaPoistaSarja on aivan ihana, fanitan vielä enemmän kuin sitä ensimmäistä trilogiaa. Lilyn kirja oli ihan erityisen hurmaava.
Olen lukenut sarjan ensimmäisen osan. Pidin siitä, kuten olen pitänyt Antellin Puuvillatehdas-sarjasta. Tämä toinen osa odottaa hyllyssä.
VastaaPoistaMinä en ole vielä korkannut tätä Antellin kirjasarjaa. Puuvillatehdas-sarjasta kyllä pidin, joten miksenpä tästäkin. Ehkä kokeilen kesälomalla.
VastaaPoista