Siirry pääsisältöön

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari (naistenviikko 2025)

Ajatella, Aina mietti, tätä maisemaa olen katsellut niin kauan, että se on muuttunut osaksi minua ja minä osaksi sitä, mutta nyt olen lähdössä pois eikä mikään tule enää koskaan olemaan kuten ennen. Se oli hauska ja lämmittävä ajatus, jonka Aina olisi halunnut kirjoittaa ylös, että muistaisi sen vielä myöhemmin, kun miettisi näitä aikoja ja jännittävää vaihetta, jonka oli saanut kokea elämässään.

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari
Aula & Co 2025
kansi Sanna-Reeta Meilahti
271 sivua

Tuulevi luotsaa tämänvuotista kirjablogien naistenviikkohaastetta, ja minä aloitan viikon historiallisella romaanilla: Sinisiipisten saari vie lukijansa 1930-luvulle ihastuttavaan Turun saaristoon. Romaanin päähenkilö on Aina Ahlgren, joka on elänyt tätiensä tarkan katseen alla ja kokenut, että serkut saavat kokea enemmän kuin hän on koskaan saanut.

Nyt on kuitenkin Ainan hetki. Hän joutuu yllättävään tilanteeseen hevosen pillastuttua, ja sen seurauksena hän saa työtarjouksen, joka vie hänet saaristoon. Äkkiä onkin niin, että serkut kadehtivat Ainaa, jolla on edessään kiintoisa kesä ja joka saa karistaa kaupungin pölyt jaloistaan, kun taas serkkujen tulee jäädä Turkuun tuttujen askareidensa pariin.

Vipukari ja Katarainen ovat saarten tukikohtia, joista käsin tutkijat tekevät työtään. Saarilla Ainaa odottaa pieni joukko ihmisiä, ja eniten Ainaa kiinnostaa maisteri Veikko Honkonen, tuore työnantaja. Mies vain on kovin vaitonainen omista asioistaan eikä oikein edes halua vastata, kun innokas assistentti kyselee. Työstään hän ei kuitenkaan vaikene vaan saa alaisensakin innostumaan koppakuoriaisista, joiden tutkimiselle saaret tarjoavat oivalliset olosuhteet.

Sinisiipisten saari aloittaa historiallisten romaanien trilogian, joka seuraa kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan naisen elämää sotien välisenä aikana. Tämä avaus on sen verran kiinnostava, että mielelläni tutustun myös muiden Ahlgrenin suvun naisten tarinoihin. Romaanissa mennyt herää elää kiehtovalla tavalla ja saa miettimään, minkälaisessa maailmassa 1930-luvulla onkaan eletty. Saaristoluonto luo kertomukselle kauniit kehykset ja lisää romaanin lumoa entisestään.

Aina rakastui saariin joutuin ja varauksetta. Ne kaksi olivat kuin toisistaan poikkeavat sisarukset, jotka kulkivat yhtä matkaa ja jakoivat arjen keskenään. Vilukarin kalliot, sen ainoa mänty, sen notkelmissa ja syvänteissä pesivät linnut, kallionkolojen katajat ja joka puolella saarten ympärillä aukeava ulappa saivat olon villiksi ja yksinäiseksi. Vilukari oli ankara ja vakavamielinen pieni saari. Kataranen taas oli saarista lempeämpi, mutta sen kivenkoloissa pesivät arvaamattomat kyyt ja louhikoissa oli helppo nyjäyttää nilkkansa. Katarainen oli hauska ja leikkisä, mutta petollinen.

Ajankuva on kiinnostava, ja Aina joutuu pohtimaan muun muassa sitä, miten juutalaisiin suhtaudutaan. Tämä säie tosin jää aika ohueksi, ja tulinkin miettineeksi sen tarpeellisuutta. Paikoin ilmaisu tuntui hieman hiomattomalta, vaikka kerronta kaikessa leppoisuudessaan ihastuttikin.

Sinisiipisten saaren mukana sai tehdä pienen pakoretken sekä saaristoon että menneisyyteen, ja romaani onkin oivaa lukemista kesään!

Muualla: Kirjasähkökäyrä.


Kommentit

  1. Kiitos esittelystä. Tämän lukemista voisi harkita, vaikka kansi eikä nimikään minuun erityisesti vetoa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on minullakin lukulistalla. Kuulostaa ihastuttavalta! Ajankohta ja saaristo kiinnostaa, ja Kostetin kirjoista tykkään muutenkin.

    VastaaPoista
  3. Jenna Kostetin kanssa olen jutellut tästä kirjasta, kun hänet palkittiin Storytel Awardissa keväällä. Päätin silloin lukea kirjan ja sinun blogijuttusi nosti kirjaa lukupinossani ylemmäksi.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli aika erilainen sotaa edeltävä romaani, ja harmi tosiaan, että juutalaissivujuoni jäi niin vähälle huomiolle. Muuten nautin kirjasta todella paljon, ja hyvä että tulee jatkoa 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...