Siirry pääsisältöön

Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän

Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole.
Helena Juntunen & Petri Tamminen:
Joskus liikaa, aina liian vähän
– Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita
Otava 2023
kannen suunnittelu Piia Aho
204 sivua

Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän, jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa.

En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea), enkä tiennyt oopperatähti Helena Juntusesta suoraan sanottuna mitään ennen kirjaan tarttumista. Mutta tällaiselle oopperamaailman ulkopuoliselle lukijallekin Joskus liikaa, aina liian vähän oli hyvin kiinnostavaa luettavaa. Juntusen kokemusten kautta avautuu näkymä kansainväliseen elämään, jossa kierretään paljon, jossa työpaikat ja -toverit vaihtuvat ja jossa solisti saattaa olla se, joka asettuu kielteiseen valokeilaan, vaikka ongelmat olisivat oikeastaan aivan muualla.

Kansainvälinen oopperamaailma on myös sellainen, jossa vaihdetaan sujuvasti kielestä toiseen, jossa saadaan turvaa kollegoista ja jossa juhlitaan liikaa. Se on maailma, josta arki on kaukana ja jossa monituntisen esityksen ja esiripun laskeutumisen jälkeen odottaa väliaikainen kämppä.

Helena Juntusen elämästä kertova teos on ihastuttavan monipolvinen ja rakenteeltaan kiinnostava. Kyseessä ei ole kronologisesti etenevä elämäkerta vaan nimenomaan kokoelma elämäntarinoita, kuten kirjan nimen alaotsikko avaa. Teos etenee sujuvasti ja samalla se antaa paljon ajateltavaa – ei ihme, että lukupiirissämme riitti keskustelua.

Joskus liikaa, aina liian vähän ei ole kirja, jonka muistot on aika kullannut, tai kirja, jossa nostetaan esille vain onnistumisia. Ehkä juuri siksi se onkin tavattoman kiinnostava: teoksessa tuodaan esille myös vaikeita asioita lähtien siitä, miten Grazin oopperatalossa esitetty Lentävä hollantilainen saa murskaavat arvostelut – tai oikeastaan miten erityisesti Juntusta arvostellaan. Juntusen alkoholismi on saanut mediassa runsaasti huomiota, mutta kirjassa on kysymys paljosta muustakin. Se on kiehtova ja huumorilla höystetty matka oopperatähden elämään, ja kirjan luettuani päädyin myös kuuntelemaan teoksen äänikirjaversiota. Sekin on huikea.

Muualla: Kirsin Book Club.

Helmet 2025 -lukuhaaste: 4. Kirjassa valvotaan yöllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...