Annika Wellingin ihastuttava lastenkirjakaksikko kertoo Biegga-nimisestä huskysta, joka saa suuria tehtäviä hoitaakseen. Avukseen nuori koira saa erilaisia metsäneläjiä, kuten puheliaan kuukkelin Säteen ja taikahuilua soittavan Leidi Pohjoisen. Kaikki hahmot eivät ole järjellä selitettävissä, vaan mukana on erilaisia taruolentoja, ja Biegga-kirjat tarjoavatkin mukavia satumaisia lukutuokioita niin lapsille kuin aikuisille.
Biegga päätti etsiä Säteen kuvaileman nuoren ketun, joten kuukkeli selässään hän jatkoi matkaansa metsän halki. Aamun valjetessa, Kaamos-Ukon raottaessa pimeän peitteen kulmaa, hanki heidän ympärillään muuttui hetkessä kimmeltäväksi timanttimereksi. Lopulta metsän raja häämötti näköpiirissä. Tunturin paljaat lumiposket kurkistelivat ylväinä puunrunkojen takaa.
Ensimmäisessä Biegga-kirjassa husky saa tehtäväkseen selvittää, miten revontulet syntyvät. Tarina kertoo, että revontulet syntyvät, kun Tulikettu heittää puuhkahännällään kipinöitä ilmaan äkeissään. Ounasjärven rannan talossa kaikki eivät jaa Bieggan kiinnostusta revontuliin, mutta myös koiran pikkuisäntää Matiasta öiset värinäytökset kiehtovat. Hän onkin se, joka antaa nuorelle ja innokkaalle koiralle selvitystehtävän hoidettavaksi.
Biegga lähtee matkaan ja saa pian seurakseen Säteen, joka julistaa olevansa metsän kuningatar. Kuukkeli ei juuri jää sanattomaksi ja asioita laajasti tuntevana se tietää nuoren ketun, joka voisi olla hyödyksi Tuliketun etsinnässä. Pian kaksikko löytääkin Hopeaketun, jonka kanssa matka jatkuu kohti tuntureita.
Seuraa seikkailu, jossa on sopivassa määrin jännitystä. Olennainen kysymys tietenkin on, selvittääkö Biegga revontulten arvoituksen. Samalla päästään seuraamaan, miten yhteistyö ja rohkeus siivittävät kolmikon yhteistä matkaa, jota maustaa Lapin mystiikka. Aino Kännön kuvitus on ihastuttava.
**********
Säde lensi toisten edellä pujotellen puiden kapeissa väliköissä, tiheän metsän läpi. Kuukkelin hermostuneista siiveniskuista Biegga tiesi jonkin vaivaavan lintua edelleen. Tontut seurasivat huskyn tassunjäljissä. Pieneksi kutistunut Iäkkäämpi-ja-Viisas oli kulkenut Tuiman mielestä niin hitaasti, että Tuija oli lopulta sujauttanut tietäjätontun taskuunsa. Pohjuskaisessa kaikki todella oli toisin. Sammal tassujen alla kimmelsi sitruunankeltaisena, kivet olivat läpikuultavia kuin saippuakuplat, ja puut ympärillä loistivat yhtä vaaleanpunaisina kuin se pieni porsas, jonka Biegga oli tavannut pikkuisännän kanssa mummolan navetassa.
Biegga ja yöttömän yön salaisuus jatkaa avausosaa mutta sillä tavoin itsenäisesti, että kirjan voi mainiosti lukea, vaikkei Biegga Tuliketun jäljillä olisikaan tuttu. Kertomuksessa myös muistutetaan mukavasti siitä, mistä kaikki lähti liikkeelle.
Tällä kertaa ollaan suuren pulman edessä: Tonttupuu on kirottu eikä se enää saata maailmaan uusia tonttuja. Jotain on pakko tehdä, sillä salaisessa taikametsässä, Pohjuskaisessa, ovat asiat muutoinkin pois sijoiltaan.
Nyt Biegga saa matkaseurakseen tutun kuukkelin, Säteen, saunatonttu Tuiman ja hassusti kokoaan muuttelevan Iäkkään-ja-Viisaan. Itse matka tuntuu olevan jopa tärkeämpi kuin määränpää, niin monenlaista kiinnostavaa nuori husky matkan varrella kohtaa ystäviensä kanssa.
Tähän Biegga-sarjan kakkososaan on sisällytetty samankaltaista lempeää satumaisuutta kuin avausosaan. Kuvittaja on vaihtunut, mutta Miia Taivalkosken kynänjälki tuntuu istuvan kertomuksen tunnelmaan oikein hyvin.
Tähänastinen Biegga-sarja on kovin viehättävä ja uskon sen sopivan hienosti niin lapsille kuin aikuisille – ja lapsilukijoidenkin kohdalla ikäskaala voi olla varsin lavea. Teoksissa käsitellään lämmöllä ja sopivan rauhalliseen tahtiin muun muassa ystävyyttä, seikkailua, vanhoja legendoja, hyväksyntää ja seuran tarvetta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.