Siirry pääsisältöön

Katja Kaukonen: Pitkä ikävä

 Hän kiskoi puhelinkioskin ovea auki mutta epäröi astua sisään. Koppi oli aivan betonilaiturin reunalla vedenrajassa. Ingaa huimasi niin kuin ensimmäisinä viikkoina yliopiston aulassa, käytävillä, luentosaleissa ja ruokalassa, uuden työpaikan kahvihuoneessa, hääpäivänä kirkon käytävällä, synnytysosaston yhteismakuusalissa, uusissa paikoissa ja rooleissa, joihin hänen piti yhtäkkiä solahtaa ja olla jotakin: luonteva, varma, osaava, pätevä. Osasiko hän olla edes Inga? Siksikö rakastaminenkin oli niin vaikeaa? Siksikö hän kaiken aikaa kaipasi? Itseäänkö hän ikävöi, tukevasti jalat maassa seisovaa, itsevarmaa Ingaa? Olisiko hän voinut astua puhelinkoppiin, nostaa luurin, kysyä ja saada lasikopin sisältä vastauksia? Saariko hänelle olisi vastannut, sekö hengitti puhelimen toisessa päässä? Vaiko Anna kaukaa menneisyydestä?

Katja Kaukonen: Pitkä ikävä
WSOY 2024
kansi Satu Kontinen
285 sivua

Katja Kaukosen Pitkä ikävä vie erikoiseen ympäristöön: romaani nimittäin sijoittuu Örön linnakesaarelle, joka oli pitkään suljettu tavallisilta kulkijoilta. Niin on myös Pitkässä ikävässä, joka sijoittuu kahdelle aikatasolle. Vuonna 1916 saarelle asettuvat vastanaineet Juho ja Anna. Juho tekee työtä ja Anna vaeltaa saarella, vaikkei se välttämättä ole kovin viisasta. Onhan eristäytyneellä saarella paljon miehiä ja kovin vähän naisia, kun suomalais-venäläinen työmiesjoukko rakentaa Öröön linnoituksia. Anna näkee ja havaitsee kenties enemmän kuin hänen kuuluisi, eikä kaikkialla suinkaan ole kaunista.

Vuodessa 2020 saari on avattu kiinnostuneille, ja muiden mukana sinne saapuvat lomailemaan myös Antti ja Inga. Antti on suorittanut varusmiespalveluksensa saarella mutta Ingalle tienoo on vieras. Hänellä on kuitenkin erityinen syy oleskella saarella, sillä hän haluaa ottaa selvää sukulaisensa Annan vaietusta historiasta. Inga haluaa myös tutkiskella hänen ja Antin avioliittoa, koska äkkiä hän ei ole varma, tunteeko hän miestään sittenkään niin hyvin kuin kuvitteli.

Oman ja kiinnostavan elementtinsä romaaniin tuo maagisuus. Pietari Suuren haamu valvoo töiden etenemistä ja seireeni houkuttelee miehiä öisellä laulullaan. Kiehtovaa on sekin, minkälaisena Annan ja Juhon suhde näyttäytyy. Jotain mystistä siinä on ja ennen kaikkea lukijaa kiehtoo kysymys siitä, miten pariskunnan suhteen alkutaival lopulta eteni. Samaa kysymystä on myös suvun kesken ruodittu.

Pidän suuresti siitä, miten kauniisti Katja Kaukonen kirjoittaa. Maisemia kuvaillaan niin, että romaani herättää halun lähteä tutkiskelemaan Örön saarta. Erityisesti innostun vanhemmasta ajasta ja siitä, miten Juholle ja Annalle käy. Toisaalta ainakaan nykyajan dialogi ei tunnu aina kovin luontevalta. Mutta mukavasti kertomus jää päähän pyörimään, se ei totisesti ole niin yksiselitteinen että tyhjenisi kerralla.

Myös Kirjaluotsi on lukenut Pitkän ikävän.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus).


Kommentit

  1. Kiitos vinkistä. Painan mieleen, jos vaikka osuisi kohdalle, kunnhiukan autan. Lissu

    VastaaPoista
  2. Onpa kiinnostavan tuntuinen kirja. Heti tuli mieleen, että tämä olisi varmasti hyvä lukupiirikirja. En ole lukenut Kaukoselta yhtään mitään, mutta tämän otan lukulistalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Minäkin tämän hiljattain kuuntelin ja pidin kyllä paljon. Kirjassa on sellainen jännän mystinen fiilis mikä kantaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...