Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Hyeenan päivät

Mietin sitä, miten vuosikaudet olin omasta mielestäni aivan liian nuori äidiksi ja kaikilla tavoilla muutenkin sekaisin. Miten olisin muka voinut hoitaa lasta? Oli aikoja, jolloin en halunnut vaarantaa työrauhaani, ja oli toisia, jolloin taas pelkäsin, että minusta tulisi sellainen rupsahtanut kotiäiti, joka työntäisi kitiseviä lastenvaunuja eikä käyttäisi enää ripsiväriä. Kuka mieskään sellaisesta välittäisi? Ajattelin myös, etten haluaisi siirtää eteenpäin suvussani kulkevaa rikkinäisyyttä, puhumattomuutta ja kovuutta. Vain harvoin jos koskaan kyseenalaistin näitä mietteitäni, saatikka että olisin ymmärtänyt ajan rattaiden pyörivän piittaamatta siitä, mitä minä päässäni haudoin. Elin kuplassani, kunnes huomasin, että aika oli ajanut ohitseni ja saattoi olla jo liian myöhäistä.

Saara Turunen: Hyeenan päivät
Tammi 2024
kansi Sanna Mander
281 sivua

Saara Turunen tarkastelee romaanissaan Hyeenan päivät lapsettomuutta, lapsen saamisen ristiriitaisuutta ja lapsettomuushoitoja mutta myös taiteilijuutta, ajankulun armottomuutta, elämänvalintoja ja suhteita läheisiin. Jotenkin kummallisesti kiinnityn romaanin maailmaan, vaikka olen jo kauan sitten jättänyt taakseni vauvatoiveet ja vauvaelämän. Jotenkin tuntuu, että Saara Turunen voisi kirjoittaa vaikka rautanauloista, lukisin ja pitäisin silti. Tosin kaikki sisältö ei oikein jaksa vetää puoleensa, mutta pääosin pidin kertomuksesta kyllä.

Romaanin kertoja – jonka alati ajattelen olevan yhtä kuin kirjailija, vaikkei kai pitäisi – havahtuu haluamaan oman lapsen. Samalla hän havahtuu siihen, että aikaa ei enää ole kovin paljon, vaikka hän kuvitteli vain vähän aikaa aiemmin, että aikaa on aina vain, että vielä ehtii tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen.

Havahtumisesta seuraa lapsettomuuden pelkoa ja hakeutuminen lapsettomuushoitoihin. Kun hoidot miehen kotimaassa Espanjassa eivät tuota tulosta, on harkittavana siirtyminen Suomeen, jossa palvelu on kovin kalseaa ja ankeaa. Harkintaa ei erityisesti helpota pandemia, joka asettaa omia rajoituksiaan ja vaatii sekin tekemään ratkaisuja. Hankala äitisuhde asettaa omat paineensa, ja miehen innokkaalle suvulle kertomista täytyy jarrutella, ettei suku intoudu liikaa. Lisäksi taustalla häilyy vielä naarashyeena, joka välillä asettuu etualalle, vaatii huomion itseensä.

Turusen luoma kertojaääni on lumoava. Kerronta on suoraa ja hyvin toteavaa, ilmavaa ja painavaa. Se tuntuu rohkealta ja peittelemättömältä kaikkine hieman nolostuttavine yksityiskohtineenkin. Hyeenan päivät saa ihailemaan yksityiskohdista runsasta ja kauniisti hallittua maailmaa, joka on taitavasti luotu.

Muualla: Tuijata ja Mustelmiinan mietteitä.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli).

Kommentit

  1. Saara Turusen kirjat ovat vielä kokematta. Rakkaudenhirviö löytyy yhdestä vanhasta kirjahaasteesta, joten ehkä aloitan siitä.

    VastaaPoista
  2. Odotan kovasti tämän kirjan lukemista. Järjettömiä asioita herätti minussa aikoinaan tosi ristiriitaisia tuntemuksia, elämys on tunnetasolla vahvasti mielessä edelleen.

    VastaaPoista
  3. Minäkään en ole tainnut lukea yhtään Turusen teosta. Huomasin just Karjalaisesta, että tämän kirjan tulisi ehdottomasti voittaa Finlandia-palkinto. Tuo kirjan aihe ei oikein kyllä tunnu minun aiheeltani, mutta kirjoitat tästä niin kiinnostavasti, että taidan ottaa tämän lukulistalle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...