Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Laina

Kun hän astuu ulos, lumeen, astuu alati laskeutuvan lumiverhon alle, hän ajatttelee lähtevänsä tästä talosta viimeistä kertaa vaimona. Hän tietää palaavansa tänään viimeistä kertaa siten, että tietäisi miehen tulevan pian perässä. Hän odottaisi, ja odottaessaan hän valmistaisi heille illallista, aivan kuten lukuisina muinakin päivinä näiden yhteisten vuosien aikana.

Karoliina Timonen: Laina
WSOY 2023
kansi Ville Laihonen,
kannen teos Wäinö Aaltonen
416 sivua

On tammikuun viimeinen päivä vuonna 1955. Koska lunta on satanut tiheään jo vuorokauden, maanantaiaamu on hiljainen ja hämärä, kuin sadussa.

Karoliina Timosen romaani Laina kertoo fiktiivisen tarinan Kalle Päätalon ensimmäisestä vaimosta. Liitto päättyi eroon vuonna 1955, ja eropäätöstä edelsivät kiihkeän rakkauden lisäksi muun muassa raivoisat riidat, oman kodin rakentaminen Tampereelle ja asuminen myös Kallen kotiseudulla Taivalkoskella – Lainan vastustuksesta huolimatta.

Laina on yhdenpäivänromaani, joka avaa koskettavasti päähenkilönsä elämäntarinaa. Kun Laina tekee työtään ja elää aamusta iltaan päivää, joka on hänen elämänsä merkittävä vedenjakaja, tehdään samalla retkiä menneisyyteen, niin Lainan lapsuuteen ja nuoruuteen. Samalla Lainasta muotoutuu monimuotoinen kuva – hän on nainen, joka on muutakin kuin kuuluisan kirjailijan sivuun jäänyt ja sivuun jätetty vaimo. Hän on lihaa ja verta, hänellä on omia haaveita ja toiveita, ja ennen kaikkea hänellä on suuri rakkaus Kallea kohtaan.

Olen ihaillut Karoliina Timosen kykyä rakentaa tunnelmaa, ja samaa ihailen myös tässä romaanissa. Tunnelma on ensi riveiltä lähtien intensiivinen ja mukanaan vievä: vaikka alkuun ihmettelin, miten yhden päivän kattava romaani voi kantaa alusta loppuun saakka, se totisesti kantoi.

Pidin suuresti romaanin kerronnasta. Kertoja tietää enemmän kuin Laina, jonka ajatukset keskittyvät ratkaisevaan ja merkitykselliseen päivään. Laina on kuin käpertynyt itseensä, hän uskoo tietävänsä, mitä tapahtuu. Mutta kertoja osaa nähdä tulevaan, tietää mitä tuleman pitää. Lukiessa ei voi olla ajattelematta, että kunpa Laina tietäisi, että elämää on myös eron jälkeen, että kaikki käy lopulta aivan hyvin.

Muutoinkin kerronta on taitavaa hyvin ajalliseen miljööseen sopivaa kieltä myöten. Toistoa on sopivasti, vihjeitä Lainan elämän suurista tekijöistä annetaan riittävästi mutta ei tarpeettomasti osoitellen. Vaikka en ole kovin paljon Kalle Päätalon tuotantoon tutustunut, toisin kuin Karoliina Timonen, tulee romaanin äärellä tunne, että sitä on kirjoitettu hyvällä tavalla päätalolaisessa hengessä ja antamalla tilaa naiselle, josta on syntynyt kenties kovin yksipuolinen ja epäoikeudenmukainenkin kuva.

Muualla: Tuijata ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2024: 27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta.




Kommentit

  1. Hieno teos. En ole lukenut Päätalon kirjoja, joissa on ensimmäinen vaimo ts. Laina. Elokuvassa hän on ollut, mutta ei niistä saanut mitään ikävää kuvaa. Ilmeisesti he kuitenkin pysyivät ystävinä eron jälkeenkin.

    VastaaPoista
  2. Tämä kiinnostaa suuresti, mutta toisaalta olen pähkäillyt, pitääkö Päätalon tuotanto ja hänen Laina-kuvauksensa tuntea, että saa romaanista tarpeeksi irti. Ilmeisesti ei! Siinä tapauksessa tähän voisi tarttua.

    VastaaPoista
  3. Olen miettinyt samaa kuin Amma, tai että ainakin kirjasta saisi enemmän irti jos tuntisi Päätalon tuotannon sisältöä, eikä tietäisi vain että tiiliskiviä riittää. Sen elokuvan olen nähnyt, ja se onkin ainoa piipahdus mikä mulla on kummankaan elämään. Mutta uskon kyllä, ettei enempää ole välttämätöntä tietääkään. Ajankohdaltaan Laina kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...