Sitten jostain ojentuu käsi ja tarttuu Nicolea ranteesta. Hänen täytyy laskea katseensa siihen, tarkistaa mikä se on ja kenelle se kuuluu. Lucy tuijottaa häntä vakavana, silmät kyynelissä. Lucy! Nicole ei edes muistanut, että Lucy on paikalla. Kuinka nöyryyttävää. Kuinka piinallista. Ei siinä kyllin, että Je ovat joutuneet käymään tämän keskustelun julkisella paikalla – joku on ollut todistamassa sitä. Nicole huitaisee käden pois ja sieppaa laukkunsa hihnan tuolinsa selkänojalta.
Maguiren perheen myöhästynyt äitienpäivälounas The Delaunay -ravintolassa ei käynnisty myönteisessä ilmapiirissä, sillä Nicolella on krapula eikä hänen isänsä saavukaan paikalle yhdessä äidin kanssa, kuten Nicole odotti. Kun myös Nicolen veli on morsiamensa kanssa läsnä ja seurue siten koolla, Nicolea ahdistaa. Hän aavistaa, että kaikki ei ole hyvin.
Lounaan tunnelma muuttuu entistä räjähdysalttiimmaksi, kun Nicolen ja Jamien kuusikymppiset vanhemmat ilmoittavat uutisensa. He muuttavat erilleen, ja erityisesti Nicolelle uutinen on järisyttävä. Eropäätös on käänne, joka johtaa perheen sisäisten suhteiden hahmottumiseen uudenlaisessa valossa. Kaikilla on omat salaisuutensa, eivätkä perheen jäsenet ole valmiita hakeutumaan toistensa luokse avoimin kortein. Niinpä heidän ei ole mahdollista avata kaikkea siten kuin olisi sekä yksilöiden että perheen itsensä kannalta tarpeen.
Clare Powellin Yhdessä pöydässä -romaani on kovin kiehtova kuvaus eräästä perheestä ja sen sisäisestä dynamiikasta. Se avaa perheen elämää sellaisessa kohdassa, kun yhteistä historiaa on takana jo paljon, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja jokainen etsii omaa tietään elämässä. Se, minkä on luultu olevan jossain määrin pysyvää, ei olekaan. Samalla, kun polut tuntuvat vievän Maguiren vanhempia ja lapsia jokaista eri suuntiin, on perhe kuitenkin yksikkö, joka säilyy ja on kuin keskipiste, joka vetää jäseniään puoleensa, vaikka se ajoittain hieman kivuliaalta tuntuukin.
Pidin Powellin romaanista paljon. Yksinomaan perhekuvaus on erittäin kiinnostavaa ja saa pohtimaan, mikä lopulta on perhe, minkälaisia jännitteitä perhe-elämään voi sisältyä ja miten ihminen ei oikeastaan koskaan ole valmis. 30-vuotisen liiton päätyminen päätepisteeseensä vaikuttaa kaikkiin ja yllättävänkin suuresti perheen lapsiin, jotka eivät ole enää mitään teini-ikäisiä.
Romaanissa on kiinnostavaa myös se, miten henkilöt tahoillaan etsivät paikkaansa. Jokainen on aika lailla hukassa, mutta siinä on jopa jotain lohdullista: ei tarvitse välttämättä ole valmis tietyssä kohdassa elämää vaan on ok etsiä uusia suuntia. Yhdessä pöydässä on psykologisesti tarkkanäköinen tutkiessaan henkilöidensä arkea ja tunteita, joiden sanoittaminen tuntuu olevan henkilöille itselleen kovin haastavaa. Romaanihenkilöihin kohdistuva katse on ymmärtävä ja kerronta toimii erittäin hyvin.
Tää vois olla kyllä kiinnostava lukea. Perhedynamiikoissa on joskus sitä jotain.
VastaaPoistaKirjailija on nimenä tuttu, mutta kirjansa ei ole koskaan päässyt lukulistalleni. Aihe on tavallaan kiinnostava, mutta ehkäilen koska vierastan selkeitä ihmissuhderomaaneja. Luin vastikään Ore Agbaje-Williamsin yhdenpäivänromaanin The Three of Us, joka sisälsi sellaista ihmissuhdemättöä että oli kulmakarvat muuttaa pysyvästi hiusrajaan :D
VastaaPoistaToisaalta erilaiset perhedynamiikat ovat kiinnostavia ja käsittelytapa tietysti ratkaisee sopiiko teos omaan lukemistoon. Eli en ole Powellin kirjan lukemista ehdottomasti sulkenut pois.
Kuulostaa sen verran kiinnostavalta, että menee lukulistalle. Aika huikea kansi!
VastaaPoistaKirjan kansi on herättänyt huomioni, mutta en tiennyt ennen tätä kirjasta juuri muuta. Kuulostaa kiinnostavalta! Perhedynamiikan kuvaukset kiinnostavat aina ja tässä on mielenkiintoisen oloinen twisti.
VastaaPoistaKansi on kyllä lupaava! Tämä kiinnostaa minuakin, luen muutenkin mielelläni perheistä ja ihmissuhteista. Tosin mulla jäi juuri kesken Anne Tylerin Aikaa sitten aikuisina, josta olin kuunnellut jo 40% mutta en vaan jaksanut taapertaa pidemmälle... Niin nyt vähän arveluttaa tarttua.
VastaaPoista