Alia on asettanut salin pöydälle tarjottimen. Mintulla ja sitruunalla terästettyä jäävettä sisältävän kannun pinnassa on kondensaatiokosteuden nostattamaa kastetta, ja kylmiä pisaroita tippuu kädelleni, kun kaadan itselleni lasillisen. Sitten vedän jalat alleni sohvalle, tunnen vielä lyhyen omantunnon pistoksen siitä hyvästä, että urkin jonkun toisen yksityistä päiväkirjaa – ja alan lukea.
Zoe muuttaa Casablancaan, koska hän haluaa aloittaa alusta. Pian saapumisensa jälkeen hän kuitenkin epäilee muuton mielekkyyttä, sillä eihän uusi kotikaupunki olekaan odotusten kaltainen. Ennemminkin siellä näyttää maailmanlopulta, eikä toivoa tunnu olevan näkyvissä.
Pian Zoe kuitenkin löytää jotain kiinnostavaa lattialankun alta. Nahkakantinen muistikirja vie Zoen 2010-luvulta 1940-luvulle, sillä se sisältää Josiane Duvalin päiväkirjamerkintöjä. Merkinnät tarjoavat Zoelle mahdollisuuden irtautua tyhjästä arjesta, jota vaikeaksi muuttunut suhde aviopuolisoon ei juuri virkistä.
Päiväkirjamerkinnät tarjoavat myös romaanin lukijalle ikkunan menneisyyteen, kun Josie kuvaa arkista elämäänsä, joka on hiljan kokenut suuren muutoksen: Josie on paennut perheineen Casablancaan Euroopan kiristyvästä ilmapiiristä, eikä varmaa tietoa mahdollisuudesta palata kotiin ole tarjolla. Sekä lukijaa että Zoeta kiinnostaa koko ajan enemmän Josien ja hänen perheensä kohtalo, sillä ilmapiiri ei lopulta ole kovin suopea myöskään Casablancassa.
Kun Zoe perehtyy Josien elämään, hän saa voimia tarttua asioihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Sen sijaan, että hän olisi vain kotirouva, hän päättää ryhtyä tekemään työtä auttaakseen oman aikansa pakolaisia. Tärkeää teoksessa onkin pakolaisuus ja sen ohella myös kulttuurien kohtaaminen.
Mutta he haluavat tehdä tilkkupeiton kertoakseen tarinansa. He haluaisivat luoda jotain yhtä kaunista kuten peitto, jonka näytit heille tänään, jotakin joka edustaisi heidän hylkäämiään kulttuureja ja menettämiään perheitä.
Casablancan tarinankertoja sisältää puhuttelevia teemoja ja on erityisen kiintoisa silloin, kun eletään 1940-lukua nuoren Josien silmin. Se tasapainottelee viihteellisyyden ja painavamman kerronnan välillä, eikä tasapaino ehkä aivan koko aikaa säily. Paikoin romaani kuitenkin onnistuu myös koskettamaan, ja hyvä niin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.