Siirry pääsisältöön

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Lohikäärmeet, jättiläiset, koko hirviöiden mielikuvituksellisen kirjava joukko sujahtaa esiin ilmasta, vedestä, maan alta ja maan päältä. Niitä on saapunut kokoukseen maailman kaikista kolkista ja kaikilta aikakausilta. Jokaisella kansalla ja kulttuurilla kun on oma hirviöjoukkonsa ja omat mielikuvitukselliset tarinansa niistä kertomaan. Yhteistä niillä on vain se, että ne ovat yksinkertaisesti uskomattoman näköisiä. Mitä suurimmassa määrin kaikkien luonnonlakien vastaisia.

Marjatta Levanto ja Julia Vuori:
Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja
Teos 2018
153 sivua

Synkkänä sydänyönä kokoontuu joukko pahoja voimia. Kolmen tien risteykseen saapuu kaikkialta maailmasta sekalainen joukkio erilaisia pelottelijoita kummituksista jättiläisiin, hirviöistä lepakoihin. Joukkion tavoitteena on paitsi pohtia pelottelun peruasioita myös suunnitella Pelottelun Käsikirjaa.

Tämän kehystarinan sisällä esitellään maailmanhistoriasta erilaisia hahmoja, jotka ovat ihmisiä onnistuneet pelottelemaan. Mukana on monenlaisia viittauksia muun muassa Raamattuun ja muuhun kirjallisuuteen, ja teokseen on koottu upeita kuvituksia jopa vuosisatojen takaa. Kokonaisuutta täydentää Julia Vuoren kuvitustyö, joka tuo mukaan myös lempeää huumoria.

Kolmosluokkalaisen lukukaverini kanssa pidimmekin paljon kirjan kuvituksesta. Siinä riittää runsaasti tutkittavaa ja teosta tulee varmasti kuvien ansiosta selailtua myöhemminkin.

Pidimme myös lennokkaasta kielestä ja siitä, miten erilaisista pelottavista mielikuvituksen luomista hahmoista tulee teoksen sivuilla eläviä ja kiinnostavia. Kokonaisuutena kertomus kuitenkin jää melko hajanaiseksi ja myös tavoitteiltaan epäselväksi: en aivan hahmottanut teoksen ydintä enkä toisaalta oikein tiedä, minkä ikäisille teos on tarkoitettu. Osin teos toiminee alakoulun alemmilla luokilla oleville mutta osin sisältö viittaa hieman vanhempiin lukijoihin. 

Kommentit

  1. Olen itse pelännyt ja jännittänyt monia asioita. Edelleen pelkään toisinaan pimeää. Se on aivan hirveää, kun on ulkona yhtäkkiä säkkipimeää, eikä näe mitään. Onneksi on nuo koirakaverit kavereina kävelylenkillä. Jos olen yksin kotona ja ulkona on pimeää, nukun valot päällä.
    Tykkään silti lukea pelottavia ja jännittäviä kirjoja.
    Peloista kannattaa puhua, sillä kaikilla on pelkoja, kaikki jännittävät eri tilanteita. Niissä ei ole mitään hävettävää. Kannustan puhumaan lasten kanssa erilaisista tunteista. Örkkejä ja muita kummallisuuksia on maailma täynnä. Ainakin meille, joilla on villi mielikuvitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että peloista – niin kuin muistakin tunteista – pitää puhua, jotta tulee näkyväksi se, että kaikkia pelottaa joskus ja että siinä ei tosiaan ole mitään hävettävää. On ihanaa, että on niin paljon tarjolla laadukkaita lastenkirjoja erilaisten aiheiden käsittelemiseen. Tämä teos ei siltä osin täysin lunastanut odotuksia, mutta kuvitus on upea ja sen kautta on tietysti mahdollista pohtia hyvin, miltä eri mielikuvitushahmot voivat näyttää ja mikä niissä pelottaa.

      Poista
  2. Lempeällä ja hersyvällä huumorilla on aina käyttöä:)
    Onneksi tuollaiset omakokemukselliset Mörkö tulee, jos et nukahda metodit ovat ko taaksejäänyttä aikakautensa historiaa.
    Olen Main kanssa tismalleen samaa mieltä turvallisessa tilanteessa peloista puhumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Hedelmällisiksi sekä vilkasta keskustelua poikiviksi ja hilpeiksikin ovat myös osoittautuneet yhteiset iltasatu- ja lukuhetket sekä omien että lastenlasten seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, onneksi pelottelusta on päästy ainakin enimmäkseen eroon!
      Kirjallisuus on tosiaan mainio ja turvallinen tapa käsitellä pelottavia asioita ja muitakin mietityttäviä juttuja.

      Poista
  3. Minä ajattelen, että tämän kirjan pointti on käsitellä ja palastella pelottavia kokemuksia ja pelon tuntemusta tiedon ja leikin avulla.

    Minäkin olin lapsena monia asioita pelkäävä lapsi, tavanomaisten kummitusten lisäksi pelkäisin ihan hurjasti ufoja ja humanoideja, kiitos silloin 90-luvun alussa televisiosta tulleen Juhan af Grannin sarjan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasteleva lähestymistapa kyllä sopiikin sellaiseen pohdintaan, minkälaisia eri hahmot ovat mielikuvituksessa ja miten niitä on kuvattu. Hienon kuvituksen avulla on mahdollista kivasti konkretisoida mielikuvituksen tuotoksia.
      Ja kyllä, populaarikulttuuri voi vaikuttaa paljonkin siihen, mitä pelätään – varsinkin, kun kulttuurituotteet yhdistetään vilkkaaseen mielikuvitukseen. ☺️

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...