Siirry pääsisältöön

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

 Susi numero kuusi, emosusi, katselee minua metallihäkistään. Sen turkki on valkea kuin talvinen taivas. Naaras ei ole koskaan aiemmin tiennyt, miltä teräs tuntuu anturan alla. Ottaisin sen tiedon sudelta pois, jos voisin, sillä tuntemus on kylmäävä. Vaisto kehottaa minua rauhoittelemaan eläintä hiljaisin sanoin tai lempeästi koskettamalla, mutta minun läsnäoloni sitä kaikkein eniten pelottaa, joten jätän sen rauhaan.

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia
WSOY 2022
alkuteos Once There Were Wolves 2021
suomentanut Saara Pääkkönen
358 sivua

Pidin kovasti Charlotte McConaghyn romaanista Viimeinen muuttolintu (WSOY 2021), joten kiinnostuin kirjailijan uutuusteoksesta heti, kun siitä kuulin. Kun romaani vielä osui silmiini kirjaston uutuushyllyssä, poimin sen epäröimättä mukaani.

Viimeinen muuttolintu käsitteli ilmastonmuutoksen tematiikkaa lapintiirojen kautta. Nyt ollaan jälleen ympäristön muuttumisen äärellä, mutta tällä kertaa mukana ovat sudet. Samaan tapaan kuin aiemmassa teoksessa, nytkin päähenkilö on kovia kokenut nainen, jota varjostavat menneisyyden kovat kokemukset. Tuttuja elementtejä McConaghyn teoksista siis löytyy.

Täällä oli susia -romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Inti Flynn. Intillä on erikoinen neurologinen ominaisuus: peilikosketussynestesia. Se aiheuttaa monissa tilanteissa vaikeuksia, sillä hän kokee kipua jopa silloin, kun hän pelkästään näkee väkivaltaa. Ja väkivallalta hän ei ole elämässään säästynyt.

Inti matkustaa Skotlantiin erikoisen seurueen kanssa. Mukana ovat puhumattomaksi ajautunut kaksossisko Aggie, muutama työkaveri ja joukko susia. Kollegoidensa kanssa Inti haluaa vapauttaa sudet alueelle, mistä ne ovat kadonneet aikoja sitten.

Intin aikeita ei katsota hyvällä, ja hän joutuukin ennen pitkää kahnauksiin paikallisten kanssa. Maanviljelijät pelkäävät susien hyökkäävän heidän elinkeinonsa kimppuun ja pelko valtaa lähiseudun. Kun yksi maanviljelijä katoaa, kohdistuvat syyttävät katseet Intiin ja susiin. Intin tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että sudet pysyvät elossa ja löytävät paikkansa uudelta kotiseudulta.

Täällä oli susia on selvästi sukua kirjailijan edelliselle suomennetulle romaanille. Kieli on kaunista, paikoin pakahduttavaa, ja Skotlannin maisemat susineen piirtyvät hienosti näkyviin. On hienoa ja tärkeää, että ekosysteemin muuttumista ja ympäristönsuojelua käsitellään kaunokirjallisin keinoin. Tällaiset romaanit saattavat saada lukijat katsomaan lähiympäristöään uusin silmin, ja se on tärkeää.

Minun makuuni romaanissa on kuitenkin hieman liikaa draamaa. Loppujen lopuksi sudet tuntuvat jäävän sivuun, kun keskiöön asettuu Intin vaikea elämäntilanne ja kun väkivalta ei edelleenkään olekaan taakse jäänyttä. En ollut varautunut kertomuksen raakuuteen, ja se hätkähdytti.

Toisaalta romaanissa on myös kauneutta ja toivoa. Onneksi niin.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Kommentit

  1. Tämä kirja kuulostaa aika kiinnostavalta, hurjasta draamasta huolimatta. :D McConaghylta en ole lukenut vielä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin ekasta suomennoksesta tätä enemmän. Mutta kyllä tällekin kantaa mahdollisuus antaa, jos yhtään kiinnostaa. :)

      Poista
  2. Huippuhyvä draamakirja. Bloggaus tulossa joulukuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa päästä sitten lukemaan ajatuksiasi tästä!

      Poista
  3. Tässä oli hurjan paljon kiinnostavia yksityiskohtia, sudet, Intin peilikosketussynestesia, kaksosten keskenäinen vuorovaikutus ja yhteys, Skotlanti... Tykkäsin kovasti, pitänee lukea myös Viimeinen muuttolintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kiinnostavia yksityiskohtia tästä tosiaan löytyy, makuuni vähän liikaakin. Minä pidin Viimeisestä muuttolinnusta todella paljon!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...