Yritin kuulostaa hoputtavalta. Palatessani jututtamasta Eevi Salosta olin kohdannut kadulla Joakim Holmin, joka oli linkannut vastaan korttelin päässä matkustajakodilta. Hän oli näyttänyt vieläkin heiveröisemmältä ja hermostuneemmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Hän oli sopertanut olevansa vain ohikulkumatkalla. Mutta sen jälkeen, kun hän oli kysellyt ensin varovaisesti ja sitten kiihkeämpään sävyyn olimmeko edistyneet tavoitteessamme – olivatko kirjeet kenties jo meillä – olin ollut varma, että hän ei ollut paikalla sattumalta.
Dekkariviikko on jälleen täällä! Tällä kertaa sitä luotsaa Kirsin kirjanurkka, ja tämän viikon aikana on dekkarijuttuja luvassa monessa blogissa.
Minä korkkaan viikon mainiolla esikoisteoksella: Laura Anderssonin Kuolema Kulosaaressa avaa uuden Lili Loimola ratkaisee -sarjan. Päähenkilönä on tietenkin Lili Loimola, joka on palannut Suomeen työskenneltyään kotiapulaisena Yhdysvalloissa. Eletään 1940-lukua, ja sotavuodet ovat juuri jääneet taakse. Ilmapiirissä on jotain uutta, ja raikkaan tuulahduksen aikansa normeihin tuovat sekä Lili että tämän tuore aviopuoliso Riku Loimola. Avioliitto ei ole aivan tavanomainen mutta sitä eivät ole myöskään keskeiset henkilöt.
Kotimatkallaan valtameren ylitse Lili ja Riku tulivat ratkaisseeksi erään kiristysjupakan. Se innoittaa pariskunnan suuntautumaan rikosten pariin muutenkin, onhan kummankin joka tapauksessa pohdittava, miten aikoo itsensä sodasta toipuvassa Suomessa elättää. Eikä aikaakaan, kun pariskunta saa ensimmäisen toimeksiantonsa: Joakim Holm haluaa, että etsivät selvittävät uuden kiristystapauksen. Erikoista on se, että kiristäjä on toimeksiantaja itse.
Tehtävä vie Loimolat Kulosaareen, missä varakas ja sodasta varsin kuivin jaloin selvinnyt Aaltokosken perhe asuu. Siellä tuntuu salaisuuksia olevan itse kullakin, ja jollain ilmeisesti on paljonkin salattavaa, kun palvelustyttö Eevi katoaa.
Kuolema Kulosaaressa on mukavan nostalginen ja samalla nykyaikainen dekkari, jonka parissa ei tarvitse pelätä verta ja suolenpätkiä. Leppoisa dekkari on ajoitettu mainiosti 1940-luvun lopulle, ja ajankuva toimii. Lili edustaa modernia naista, joka ei tyydy perinteisiin normeihin, ja Riku on hänelle omine intohimoineen oiva seuralainen.
Kerronta ei keskity vain Lilin näkökulmaan vaan äänensä saa kuuluviin myös Riku, tosin vähemmän kuin vaimonsa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja erityisesti mieleen jää se, miten sota on jättänyt ihmisiin jälkensä. Amerikassa sotavuodet viettäneet Loimolat katselevat kotimaataan hieman ulkopuolelta, ja ratkaisu toimii mielestäni hyvin.
Kiinnitin Laura Anderssonin esikoisteokseen alun alkaen huomiota erityisesti kannen vuoksi. Se on ihanan retro ja sopii mainiosti kuvittamaan Lili Loimola -sarjan avausta,
Leppoisaa cozy crime -kesädekkaria etsivälle voi Lilin ja Rikun seuraa suositella mainiosti. Kiinnostuneena jään odottamaan, minkälaiset seikkailut pariskuntaa jatkossa odottavat.
Muualla: Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön! ja Luetut.net.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.