Siirry pääsisältöön

Meg Mason: Murhe ja autuus

Olin hetken hiljaa kuin olisin joutunut pohtimaan asiaa. "Että en oikein osaa olla ihminen. Eläminen tuntuu olevan minulle hankalampaa kuin muille."

Meg Mason: Murhe ja autuus
Otava 2022
alkuteos Sorrow and Bliss 2020
suomentanut Maria Lyytinen
346 sivua

Meg Masonin Murhe ja autuus on niitä kirjoja, jotka listasin jo varhain mukaan tulevaan kirjapinooni. Kirjan kuvaus vetosi eikä Sally Rooney -vertauskaan varsinaisesti haitaksi ollut.

Niinpä hämmennykseni olikin melkoinen, kun sain romaanin käsiini. Minun on pakko sanoa, että alkuun ihmettelin, miksi kirja on kirjoitettu. En saanut oikein kiinni mistään, en Marthasta, nelikymppisestä päähenkilöstä, tai hänen puolisostaan Patrickista, joka on kuin lapsuudenkodin sohva: "Se vain yksinkertaisesti oli aina siinä. Ei sitä koskaan miettinyt, mistä se siihen oli ilmestynyt – –."

En saanut otetta oikein myöskään Marthan vanhemmista tai sisaresta, puhumattakaan hänen ensimmäisestä puolisostaan Jonathanista. Lyhyt avioliitto on sotkuinen ja epämääräinen ja jokseenkin luotaantyöntävä.

Ilman kirjasomea olisin jättänyt todennäköisesti tämän romaanin kesken. Bongasin kuitenkin somesta samankaltaista hämmennystä kuin mitä itse koin mutta myös kannustusta lukea kirja loppuun. Tapojeni vastaisesti päätin siis antaa kertomukselle mahdollisuuden ja jatkoin sitkeästi eteenpäin. Se kannatti.

Jossain kohtaa nimittäin kävi niin, että sekamelska alkoi järjestyä mielessäni ymmärrettäväksi. Aloin löytää Marthasta jotain tunnistettavaa siinä määrin, että loppujen lopuksi hän sai sympatiani täysin puolelleen ja minut jopa liikuttumaan. Kuva Marthan perheestä, sukulaisista ja avioliitosta alkoi muotoutua jollain tapaa järjelliseksi ja lopulta löysin romaanista paljonkin itua. 

"Avioliitoissa tapahtuu asioita, vääryyksiä, jotka ovat niin mittavia, ettei niitä voi edes pyytää anteeksi. Sen sijaan, kun katsoo sohvalla televisiota ja syö päivällistä, jonka toinen on valmistanut sillä aikaa kun on itse käynyt sairaalan jäljiltä suihkussa, sitä sanoo: Patrick?
Niin.
Tämä kastike on hyvää."

Kaiken keskellä on mielenterveys. Martha on nuoruudestaan lähtien kärsinyt jaksoista, jolloin hänen on mahdotonta päästä liikkeelle. Oman huonon olonsa hän verhoilee piikittelyyn ja erityisesti tilanteesta kärsii Patrick, joka rakastaa vaimoaan mutta ei löydä keinoja auttaa tätä. Eiväthän keinoja löydä edes asiantuntijat, jotka diagnosoivat ja lääkitsevät väärin ja saavat Marthan jopa uskomaan, että äitiys ei ole häntä varten. Se on yksi Marthan elämän suurimpia murheita.

Murhe ja autuus on romaani, jossa kepeys ja vakavuus yhdistyvät hyvällä tavalla. Siinä on surumielisyyttä, paljonkin, mutta myös arjen komiikkaa, joka keventää kokonaisuutta sopivasti. Romaani avaa vaikuttavasti mielenterveyden tematiikkaa ja erityisesti pidän siitä, että Marthan diagnoosia ei nimetä. Jälkisanoissa kirjailija vieläpä huomauttaa: "Romaanissa kuvaillut sairauden oireet eivät vastaa mitään oikeaa mielenterveyden häiriötä." Olennaista ei olekaan diagnoosi vaan se, mitä mielenterveyden horjuminen aiheuttaa sekä sairaalle että hänen läheisilleen.

Helmet 2022: 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja.

Kommentit

  1. Samanlaisin tuntemuksin: Teoksen esittelyssä oli paljon elementtejä, jotka sinänsä eivät varsinaisiin kiinnostuksen kohteisiini lukeudu eivätkä tähän aikaan istuneet.
    Marthan mielenmaisemia pyöriteltiin sen verran, että bonus oli diagnoosin jääminen nimeämättä, kuten toeat.
    Ei mukaansatempaava, mutta mukavaa ja osin valoisat hetkensäkin löytävää kerrontaa. Jatko näyttää löytääkö Meg Mason tyylinsä ja paikkansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukaansa tämä ei tosiaan varsinkaan alussa temmannut mutta myöhemmin kertomuksella oli kyllä hetkensä. En tiedä, kuinka paljon Mason on kirjoittanut kirjoja, mutta ehkä ote tarkentuu, kun matka etenee.

      Poista
  2. Tämä alkoi kyllä vähän kiinnostaa. Joskus tosiaan lukiessa sitkeys palkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin palkitaan. Onneksi löysin somesta jatkamaan kannustavia kommentteja, muuten olisin jättänyt kesken.

      Poista
  3. Yleensä lopetan aika herkästi kesken lukemisen, jos kirja on kuvaamasi sekamelskan oloinen tai kirja on minulle liian tylsä. Tässä kirjassa kiehtoo tuo Marthan sairaus ja se mitä se tekee parisuhteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin – en kovin pitkälle jatka, jos teksti ei vain tunnu omalta. Marthan mielenmaiseman kuvaus on tässä kiinnostavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...