Siirry pääsisältöön

Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen

Kuulen askeleita käytävältä. Kolinaa, metallin kalahduksia. Päässä humisee. Huimaa. Ovi aukeaa kirskuen. Nyt alkaa elämäni tärkein näytös. Olen pääosassa ensimmäistä kertaa elämässäni, minä. Nostan leukani pystyyn, otan vakavan ilmeen ja lähden kuulusteluhuonetta kohti laskien askeliani kuin kulkisin teloituspaikalle. Aion kertoa kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten.

Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen
Like 2021
Kansi: Tommi Tukiainen
288 sivua

Hanna-Riikka Kuisma kuljettaa romaanissaan #Syyllinen lukijansa sosiaalisen median maailmaan ja mielen mustiin syövereihin tehokkaalla ja koukuttavalla tavalla. Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on nelikymppinen somevaikuttaja. Heti alussa selviää, että hän on vangittuna taposta epäiltynä. Mitä on tapahtunut? Vastaus kysymykseen alkaa valjeta vähitellen, kun palataan aikaisempiin kuukausiin ja päästään vähitellen syyskuuhun 2020.

Kahdella aikatasolla liikkuva tarina kiinnostaa heti ensi sivuiltaan lähtien. Kertojanääni on painava ja vetoava, rakenne toimiva. Mikä vie somesisältöjä alituiseen miettivän ja terveyttään jatkuvasti tarkkailevan naisen suljettuun selliin? Mitä on tapahtunut, kun kiiltokuvaelämä on siirtynyt miljööseen, jota ei somessa tavallisesti kohdata? 

Vaikka alussa kaikki vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, on selvää, että aivan kohdillaan ei kaikki ole – huolimatta siitä, että vankilaelämä odottaa vasta kuukausien päästä. Somesisältöjen miettimiseen sisältyy synkkyttä ja myös jonkinlaista ahdistusta, jota ei kuitenkaan osoitella liiaksi sormella. Vakuuttavasti syntyy kuva naisesta, jolla on pakonomainen tarve miettiä elämäänsä seuraajiensa kautta.

Eikä aikaakaan, kun kulissit alkavat rakoilla. Yhteistyönä saadut langattomat nappikuulokkeet ja juuri paketista esille otetut vaaleanpunaiset merkkikengät, voimalauseet ja harkitut sisällöt vaihtuvat virhearviointeihin, vahinkojulkaisuihin ja ei-toivottuun huomioon. Pohdittujen Instagram-kuvien takaa löytyy monenmoista pyramidihuijauksesta velkakierteeseen. Se, miten taistelu paikasta auringossa voi hetkessä muuttua päätymiseksi roska-astian asemaan, on karmivaa.

Karmivaa on sekin, miten koko elämä voi olla sosiaalisessa mediassa ja miten julmaa meno voi olla. Kertojan taustan vähitellen avatuessa on ymmärrettävissä, mistä pakkomielteinen ja epätoivoinen parrasvaloihin pyrkiminen kumpuaa. 

#Syyllinen on todella taitavasti rakennettu romaani, jonka tärkeimmät henkilöt ovat kokonaisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Hieman mietin, onko tarinassa vähän liiankin monenlaista tematiikkaa mukana, mutta toisaalta kaikelle ehkä on paikkansa. Romaanin loppu on todella kiehtova ja antaa paljon tulkinnanvaraa. Luulen, että tämä kertomus ei kovin pian kaikkoa mielestä.

Muualla: Donna Mobilen kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...