Siirry pääsisältöön

Sally Salminen: Katrina (klassikkohaaste)

Viljankorjuuaika alkoi heti heinänteon jälkeen. Ei mitään lepoa Katrinalle. Hänen oli mentävä pellolle särkevin käsivarsin painava viikate käsissään. Nordkvistilla oli tänä kesänä yksi mies liian vähän, ja kun kukaan piioista ei osannut käyttää viikatetta, joutui se työ Bedalle. Mutta Katrinan oli mahdotonta välinpitämättömänä katsella, kuinka vanhan naisen kankea selkä taipui viikatteen yllä samalla kun kuumetäplät värittivät terävät poskipäät, ja yskä pakotti hänet pysähtymään ja sylkemään verta. Hän otti Bedalta viikatteen ja antoi tämän hoitaa helpompaa työtä, viljan keräämistä ja sitomista. Mutta sisimmässään hän itki, kun hän ajatteli, mitä hänen syntymättömästä lapsestaan tulisi.

Sally Salminen: Katrina
Teos 2018
alkuteos Katrina 1936
suomentanut Juha Hurme
kansi Jussi Karjalainen
448 sivua

Tällä kertaa klassikkohaasteen lukuvalinta tuotti päänvaivaa. En oikein keksinyt, mitä haluaisin lukea, ja valinta venyi ja venyi. Lopulta kävi niin, että klassikko valitsi minut: kirjaston esittelyhyllyssä komeili Katrina, joka suorastaan hyppäsi kirjakoriini ja lähti mukaani.

Sally Salmisen (1906–1976) romaani Katrina on julkaistu alun perin vuonna 1936. Se oli jo päätyä unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kunnes se nostettiin esille Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa vuoden 1936 kirjaksi. Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen ylisti erityisesti Katrinaa ja Puttosen luotsaaman verkkolukupiirin koontia löytyy täältä.

Kirjojen Suomi -projektin jälkeen Teos julkaisi Sally Salmisen romaanista uuden suomennoksen. Juha Hurmeen käännös on löytänyt lukijoiden käsiin, ja siihen on ehdottomasti syytäkin. Katrina ansaitsee tulla luetuksi yhä uudelleen, niin hieno romaani se on.

Romaanin nimihenkilö Katrina päätyy nuorena naisena Ahvenanmaalle tavattuaan kotiseudullaan Pohjois-Pohjanmaalla Johanin, sinisilmäisen ja vaaleatukkaisen merimiehen. Pahaksi onneksi miehellä on taipumus muunnella totuutta, ja niinpä Katrina suostuu hyvässä uskossa miehen morsiameksi luullen pääsevänsä asumaan kaunista taloa Ahvenanmaan saaristossa. Erityisesti Katrina viehättyy ajatuksesta, että talon pihalla kasvaa omenapuita.

Totuus on kuitenkin kovin toisenlainen. Ei ole kaunista taloa vaan harmaa torppa, omenapuista puhumattakaan. Johan ei ole varakas vaan hyvinkin köyhä, eikä Katrina pääse emännöimään omaa taloutta vaan joutuu tekemään toden teolla töitä saadakseen leipää pöytäänsä. Tärkeintä on olla terve ja kyetä työhön, sillä työ on ainoa keino saada ruokaa ja pysyä kiinni elämässä. Armopaloihin Katrina ei halua suostua, eikä ylpeys anna periksi kääntyä omien vanhempien puoleen, koska samalla pitäisi tunnustaa oma tappio ja epäonnistuminen.

Ehkä ylpeys on yhtä aikaa Katrinan heikkous ja vahvuus. Tulee hetkiä, jolloin hänen on pakko nöyrtyä, mutta toisaalta vahva luonne varmasti myös kannattelee häntä elämän karikoissa. Huoleton elämä Pohjanmaalla vaihtuu huoliin ja äärimmäiseen köyhyyteen karussa saaristossa. Moni varmasti uupuisi moisen edessä, mutta Katrina jaksaa huolehtia kasvavasta perheestään ja rakastaa kaikesta huolimatta puolisoaan, joka voisi olla huonompikin.

Katrinan ja Johanin pieni kotitalo kalliolla on harmaa ja köyhä, kylän köyhimpiä. Luokkajako yhteisössä on selvä: kapteenit perheineen elävät hienoissa puitteissa ja määräävät, miten torpparit ja näiden puolisot aikansa käyttävät. Köyhillä on määräysvaltaa omaan elämäänsä hyvin vähän: sinne mennään, minne käsketään. Ja usein käsketään. Raastavaa on esimerkiksi se, miten pian esikoisensa syntymän jälkeen Katrina määrätään taas töihin.

Ajat ovat muuttuneet Katrinan ajoista kovasti, ja hyvä niin. Jonkinlaista muutosta on nähtävissä ja Katrinan elämän aikana: köyhän torpan lapset voivat päästä kouluun ja elämässä vanhempiaan pidemmälle. Kritiikki epätasa-arvoa kohtaan on perusteltua ja selvää, ja köyhän torppariperheen vuosikymmeniä seuratessa lukija tuntee karvaasti sen, miten raakaa heikko-osaisten elämä on aikanaan ollut.

Katrina on tarkkanäköinen ja hyvin etenevä romaani, joka vie mukanaan. Välillä vuodet vierivät ohitse nopeasti, välillä pysähdytään merkityksellisiin hetkiin, ja kokonaisuus on tasapainoinen ja vaikuttava. Ajoittain huomaan liikuttuvani, ajoittain tuskastun siihen, miten Katrinaa kohdellaan. Kylmäksi romaani ei siis lukijaansa jätä.

Ihailen sitä, miten hyvin Katrinan hahmo on romaaniin rakennettu. Hänestä muotoutuu elävä ihminen, jonka elämäntarinaa seuraa sydän syrjällään. Yksittäinen henkilö kietoutuu osaksi ympäröivää yhteiskuntaa vaikuttavalla ja sydämeen käyvällä tavalla.

Katrinan luettuani olen iloinen siitä, että se ei päässyt unohtumaan vaan sai uuden elämän. Sally Salmisen teos on klassikko, jonka lukeminen oli elämys. Kaihoisasti se muistuttaa, että lopulta jokaisen tehtävä on elää ja lopulta kuolla riippumatta siitä, miten vaurasta tai köyhää elämä on.

Oliko elämä kärsimisen arvoista, kun kaikki katosi tällä tavoin kuin kaste auringonpaisteessa, niin että mitään ei jäänyt jäljelle?

 Logo: Niina T. 

Katrinasta muualla: Elämä on ihanaaKirsin Book ClubTuijata ja Annelin kirjoissa.


Kommentit

  1. Olen ihan samaa mieltä sävykkäästä henkilökuvauksesta ja siitä, että uusi suomennos pitää klassikon elossa.

    On tämä kiva haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva haaste, kun innostaa tarttumaan tällaisiin helmiin <3

      Poista
  2. Koskettava tarina ja elävät henkilöt - tosiaan kirja ansaitsi uuden tulemisen ja näkyvyyden.

    VastaaPoista
  3. Luin joskus nuorena vanhan suomennoksen ja Hurmeen suomennoksen ilmestyttyä myös sen. Molemmat lukukerrat tekivät vaikutuksen lähes kyyneliin saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut tämä sai kyyneliin! Hurmeen suomennoksen kohdalla jäin miettimään joitakin sananvalintoja, ja olisikin kiintoisaa joskus lukea ensimmäinen suomennos myös.

      Poista
  4. On todella hienoa, että tämä kirja on saanut viime vuosina aivan uutta huomiota, kun se on löydetty uudelleen. En ollut itse sitä aiemmin ko. kirjasta tai kirjailijasta kuullutkaan, mutta kyllä minäkin tämän varmaan jossain vaiheessa luen... kuulostaa tosi koskettavalta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut Salmisesta kuullut mitään ennen Kirjojen Suomi -projektia. Hienoa, että hän on noussut uudelleen esille.

      Poista
  5. Todella hienoa, että vanha kirja on saanut renessanssin! Tämän voisi joskus lukea.

    VastaaPoista
  6. Minäkin kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran juuri tuon Ylen kirjojen Suomi -hankkeen tiimoilta. Silloin kiinnostus heräsi, mutta kirja painui jonnekin mieleni unholaan. Todella hyvään saumaan kirja tuli taas esille, sillä syntyi pakottava tarve se lukea ja nyt se oikeasti varmaan onnistuukin, kun olen pian tulossa Suomeen. Eli lukulistalle oitis tämä!

    Muutenkin minulla on nyt kausi, kun mieli halajaa sellaista kirjallisuutta, joka sijoittuu aikaan ennen sen kummempia vekottimia (älypuhelimet jne.). Nytkin minulla on luvussa 1919-luvulle sijoittuva kirja eli ei liian modernia menoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan: välillä tuntuu virkistävältä seurata elämänmenoa ilman kaiken maailman härpäkkeitä :) Katrinassa on ihanaa ja samalla surullistakin menneen ajan tunnelmaa. Paljon on onneksi menty niistä ajoista eteenpäin, mutta hyvä on muistuttaa mieleen, minkälaista elämä on reilut sata vuotta sitten ollut.

      Poista
  7. Tämä on ihana ja vaikuttava kirja. Lukupinossa minulla odottaa Ulrika Gustafssonin teos Valoisa kaupunkini : Sally Salminen, elämä ja teokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Gustafssonin teos ampaisee heti lukulistalleni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...