Siirry pääsisältöön

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Anna minun valmistaa kaikki sinua varten, Sol: rakentaa näyttämö ja avata esirippu, jotta voit ajatuksissasi asettua viereeni ja olla kanssani tässä hetkessä. Sanoit kerran, että kirjoittaminen on matkaamista äärettömien etäisyyksien taakse. Näillä sanoilla siirrän sinut luokseni ajan ja paikan poikki. 

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Teos 2020
äänikirjan lukija Elina Varjomäki
kesto 11 t 38 min

Kuunpäivän kirjeet oli kuuntelussani samaan aikaan, kun uutisissa raportoitiin Kanadan hirmuhelteistä ja Kyproksen maastopaloista, jotka ovat seurausta helleaallosta. Suomessa kesäkuu 2021 oli mittaushistorian lämpimin, ja nyt, kun tätä tekstiä kirjoitan, on elohopea pyörinyt päiväkausia kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Hellepäiviä on ollut peräkkäin jo lähes kolme viikkoa. 

Vaikka lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, tällaista ei ollut. Lämmöstä ja valosta nauttimisen keskelle hiipii väkisin varjoja ja huolta: Kuinka paljon ilmastonmuutos vaikuttaa säähämme? Minkälaisessa ilmastossa elämme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Entä minkälainen maapallomme on sadan vuoden kuluttua?

Yhdenlaisen skenaarion esittää Emmi Itärannan romaani Kuunpäivän kirjeet, joka sijoittuu 2100-luvulle ja esittää maailman hyvin toisenlaisena kuin sen nyt tunnemme. Avaruusmatkailu on arkipäivää, planeetat ovat vierailukohteita siinä, missä nykyään eri maat ja maanosat. Matkanteko tosin kestää planeettojen välillä kauan.

Elämisen edellytykset Maassa ovat heikentyneet niin, että sinne ovat jääneet lähinnä ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Jotka pääsevät pois, lähtevät pois. Moni suuntaa Marsiin, siellä kun voi tarinan nykyhetkessä kehittyneen teknologian ansiosta elää. Uudet planeetat eivät kuitenkaan vie pois menneisyyttä: moni potee ikävää Maahan, vaikkei siellä olisi koskaan asunutkaan.

Maassa on aikanaan asunut Lumi Salo, romaanin päähenkilö. Hän on parantaja, jonka taidot vievät häntä matkoille avaruudessa samaan aikaan, kun vanhemmat ovat joutuneet jäämään Maahan. Sinne Lumikin tosin kaipaa, ja samaan aikaan hän kaipaa puolisoaan Sol Uriartea, jolle hän kirjoittaa viestejä kertoakseen, mitä kaikkea tapahtuu tämän ollessa pois. Kun Lumi on henkinen ja kulkee sielueläin mukanaan, perustaa Sol uskonsa tieteeseen ja tutkimukseen.

Sol tosiaan on poissa, jossain. Eikä kukaan tunnu tietävän, missä. Kun Lumi selvittää puolisonsa kohtaloa, selvittää hän samalla menneisyyttä, josta hän on tiennyt vähemmän kuin on uskonut. Missä kaikessa Sol on ollut mukana? Mikä yhteys Solilla oli Vivianiin, joka opasti Lumin parantajaksi? Mikä on salaperäinen ympäristöjärjestö, jota terroristiseksi syytetään?

Kuunpäivän kirjeet on alakuloinen, osin lohdutonkin kuvaus siitä, mihin saatamme olla matkalla. Siihen sisältyy ajatus, että ratkaisut eivät ole yksinkertaisia ja että hyväkin tarkoitus saattaa johtaa väärään suuntaan. Eikä ihminen ole paljon virheistään oppinut.

En tiedä, miksi yllätyin. Tuholaiset ovat liftanneet ihmisten mukana uusille saarille ja mantereille siitä lähtien, kun opimme ylittämään sellaisia etäisyyksiä. Miksi avaruus olisi poikkeus? Jätämme jälkiä kaikkialle, minne menemme. Supermarketin logolla varustetun muovikassin meren syvänteeseen, puoliksi mutaan hautautuneen virvoitusjuomatölkin korkealle vuorelle, kaatopaikallisen ongelmajätettä kuun luunvalkoisen tomun keskelle.

Romaani tuo tarkkanäköisesti esille tämänhetkisiä haasteita sijoitettuna reilun sadan vuoden päähän. Sen sivuilta rakentuu tulevaisuus, joka on hyvinkin kuviteltavissa oleva ja ehkä siksi niin pelottava. Ja juuri siksi jokaisen pitäisi Kuunpäivän kirjeet lukea: se osoittaa yhden mahdollisen suunnan, jos emme aktiivisesti pyri muuttamaan maailmaa. Se muistuttaa, että emme ole irrallamme luonnosta vaan osa sitä, ja vaikuttava tarina jättää lukijaan jälkensä.

Emmi Itäranta on jälleen luonut teokseensa maailman, joka toimii yksityiskohtiaan myöten. Tarinan tummasävyisyydestä huolimatta kerronnassa on ilmavuutta ja kauneutta, joka lohduttaa. 

Kuunpäivän kirjeistä muualla: Kirjakko ruispellossa, KirjamiesOksan hyllyltäKirjapöllön huhuiluja, Kirjavinkit ja Paljon melua kirjoista.

Helmet 2021: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Kommentit

  1. Itäranta on vielä kokematta, mutta haluaisin lukea ainakin Teemestarin kirjan. Tämäkin vähän kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Pidin kovasti Kudottujen kujien kaupungista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...