Siirry pääsisältöön

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Se kun yritin opettaa sinua lukemaan niin kuin rouva Callahan opetti minua, huulet korvasi vieressä ja käsi kädessä, sanat liikkuivat yhteisten varjojemme alla. Mutta sellainen ratkaisu (poika opettaa äitiään) käänsi järjestyksen päälaelleen, samoin kuin identiteettimme, jotka olivat uudessa maassa jo entuudestaan hatarat ja hauraat.

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme
(S&S 2021)
alkuteos On Earth we're Briefly Gorgeous 2019
suomentanut Tero Valkonen
kansi Jussi Karjalainen
268 sivua

Joskus sitä kohtaa kirjan, joka vaikuttaa niin, että sanat tuntuvat olevan kateissa. Ocean Vuongin Lyhyt maallinen loistomme on sellainen. Se on hämmentävä ja mietteliääksi jättävä, raaka ja kaunis, fragmentaarinen ja ehyt.

Romaani on autofiktiivinen ja se on samalla kirje kirjailijan äidille. Paradoksaalista on, että äiti ei osaa lukea, ja poika kirjoittaakin: "Kerron sinulle kaiken mitä et koskaan saa tietää." Ja niin hän tekeekin. Hän kertoo sellaista, mitä ei yleensä äidille kerrota, ja hän avaa maailmansa kaikessa raadollisuudessaan nähtäväksi. Teos on intiimi ja samalla järisyttävän avoin.

Kun panimme ensimmäisen kerran, emme panneet ollenkaan. Uskallan kertoa sen jälkeisistä tapahtumista vain siksi, ettei tämä kirje todennäköisesti löydä luoksesi – kertominen on mahdollista juuri siksi, että tuntuu mahdottomalta ajatella sinun voivan joskus lukea tätä.

Minäkertoja – pikkukoiraksi kutsuttu – on taustaltaan vietnamilainen. Äiti on syntynyt vietnamilaisen äidin ja amerikkalaisen isän suhteesta, ja kun poika on pikkulapsi, muuttaa hän perheineen Vietnamista Yhdysvaltoihin. Siellä hän on erillinen ja vieras, ja elämä äidin ja isoäidin kanssa on jotain aivan muuta kuin amerikkalaista unelmaa. Sodan ja historian traumat vainoavat perheen naisia, ja poika on yhteiskunnan ja naisten keskellä välittäjä, joka yrittää luovia eteenpäin samalla, kun äiti raataa pienellä palkalla kynsihoitolassa monien muiden aasialaisnaisten tavoin. 

Perhe yrittää amerikkalaistua samalla, kun kotona ovat tärkeitä omat tavat ja perinteet. Koulutusta vaille jääneet naiset ovat väistämättä ulkopuolisia, mutta ulkopuolisuutta kokee myös pikkukoira, joka etsii itseään.

Käänteen pojan elämään tuo työ tupakkapellolla. Siellä hän kohtaa Trevorin, ensirakkautensa. Trevor on amerikkalaisempi kuin pikkukoira, mutta hänelläkin on haasteensa. Nuorukaisille maailma ei ole mahdollisuuksia täynnä eikä amerikkalainen unelma näytä olevan käden ulottuvilla. Lyhyt maallinen loistomme piirtääkin eteen sekä rakkauden että murheen sekä kurjuuden, joka syntyy siitä, kun jää sivuun ja osattomaksi.

Lyhyt maallinen loistomme on kirvelevä ja upea. Paikoin sen lukeminen hengästyttää niin, että kirja täytyy panna sivuun odottamaan. Se kuitenkin jää häiritsemään mieltä tavalla, joka ei jätä rauhaan, ja houkuttaa palaamaan äärelleen.

Romaani on kieleltään kiehtova ja vaihteleva. Tero Valkosen hieno suomennostyö tekee kunniaa runolliselle teokselle, joka on kerta kaikkiaan elämys.

En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että joskus en tiedä keitä tai mitä me olemme. Joinain päivinä tunnen itseni ihmiseksi, toisina pikemminkin ääneksi. Kosketan maailmaa en suinkaan itsenäni vaan kaikuna siitä, kuka olin. Joko kuulet minua? Pystytkö lukemaan minua?

Vuongin romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Omppu ja Tiina.

Kommentit

  1. Tämä kirja on ehdottomasti lukulistalla! Toivottavasti olisi kirjastossa paikalla mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä ei-kiireellisellä lukulistalla. Fragmentaalisuus ehkä hieman arveluttaa, preferoin yleensä jokseenkin selkeitä kokonaisuuksia. Tosin kyseessä lienee nyt epäluuloinen ennakkoasenteeni (niistä on yllättävän vaikea joskus päästä!), sillä olen lukenut useita "mosaiikkimaisia" teoksia, joista olen pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen :) Fragmentaarisuus ainakin minun kohdallani tökkii yleensä silloin, jos tuntuu, että mitään koossapitävää voimaa ei oikein löydy. Joskus niin käy, mutta tässä Vuongin romaanissa on minusta sellaista intensiivisyyttä, että kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...