Anna minun valmistaa kaikki sinua varten, Sol: rakentaa näyttämö ja avata esirippu, jotta voit ajatuksissasi asettua viereeni ja olla kanssani tässä hetkessä. Sanoit kerran, että kirjoittaminen on matkaamista äärettömien etäisyyksien taakse. Näillä sanoilla siirrän sinut luokseni ajan ja paikan poikki.
Kuunpäivän kirjeet oli kuuntelussani samaan aikaan, kun uutisissa raportoitiin Kanadan hirmuhelteistä ja Kyproksen maastopaloista, jotka ovat seurausta helleaallosta. Suomessa kesäkuu 2021 oli mittaushistorian lämpimin, ja nyt, kun tätä tekstiä kirjoitan, on elohopea pyörinyt päiväkausia kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Hellepäiviä on ollut peräkkäin jo lähes kolme viikkoa.
Vaikka lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, tällaista ei ollut. Lämmöstä ja valosta nauttimisen keskelle hiipii väkisin varjoja ja huolta: Kuinka paljon ilmastonmuutos vaikuttaa säähämme? Minkälaisessa ilmastossa elämme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Entä minkälainen maapallomme on sadan vuoden kuluttua?
Yhdenlaisen skenaarion esittää Emmi Itärannan romaani Kuunpäivän kirjeet, joka sijoittuu 2100-luvulle ja esittää maailman hyvin toisenlaisena kuin sen nyt tunnemme. Avaruusmatkailu on arkipäivää, planeetat ovat vierailukohteita siinä, missä nykyään eri maat ja maanosat. Matkanteko tosin kestää planeettojen välillä kauan.
Elämisen edellytykset Maassa ovat heikentyneet niin, että sinne ovat jääneet lähinnä ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Jotka pääsevät pois, lähtevät pois. Moni suuntaa Marsiin, siellä kun voi tarinan nykyhetkessä kehittyneen teknologian ansiosta elää. Uudet planeetat eivät kuitenkaan vie pois menneisyyttä: moni potee ikävää Maahan, vaikkei siellä olisi koskaan asunutkaan.
Maassa on aikanaan asunut Lumi Salo, romaanin päähenkilö. Hän on parantaja, jonka taidot vievät häntä matkoille avaruudessa samaan aikaan, kun vanhemmat ovat joutuneet jäämään Maahan. Sinne Lumikin tosin kaipaa, ja samaan aikaan hän kaipaa puolisoaan Sol Uriartea, jolle hän kirjoittaa viestejä kertoakseen, mitä kaikkea tapahtuu tämän ollessa pois. Kun Lumi on henkinen ja kulkee sielueläin mukanaan, perustaa Sol uskonsa tieteeseen ja tutkimukseen.
Sol tosiaan on poissa, jossain. Eikä kukaan tunnu tietävän, missä. Kun Lumi selvittää puolisonsa kohtaloa, selvittää hän samalla menneisyyttä, josta hän on tiennyt vähemmän kuin on uskonut. Missä kaikessa Sol on ollut mukana? Mikä yhteys Solilla oli Vivianiin, joka opasti Lumin parantajaksi? Mikä on salaperäinen ympäristöjärjestö, jota terroristiseksi syytetään?
Kuunpäivän kirjeet on alakuloinen, osin lohdutonkin kuvaus siitä, mihin saatamme olla matkalla. Siihen sisältyy ajatus, että ratkaisut eivät ole yksinkertaisia ja että hyväkin tarkoitus saattaa johtaa väärään suuntaan. Eikä ihminen ole paljon virheistään oppinut.
En tiedä, miksi yllätyin. Tuholaiset ovat liftanneet ihmisten mukana uusille saarille ja mantereille siitä lähtien, kun opimme ylittämään sellaisia etäisyyksiä. Miksi avaruus olisi poikkeus? Jätämme jälkiä kaikkialle, minne menemme. Supermarketin logolla varustetun muovikassin meren syvänteeseen, puoliksi mutaan hautautuneen virvoitusjuomatölkin korkealle vuorelle, kaatopaikallisen ongelmajätettä kuun luunvalkoisen tomun keskelle.
Romaani tuo tarkkanäköisesti esille tämänhetkisiä haasteita sijoitettuna reilun sadan vuoden päähän. Sen sivuilta rakentuu tulevaisuus, joka on hyvinkin kuviteltavissa oleva ja ehkä siksi niin pelottava. Ja juuri siksi jokaisen pitäisi Kuunpäivän kirjeet lukea: se osoittaa yhden mahdollisen suunnan, jos emme aktiivisesti pyri muuttamaan maailmaa. Se muistuttaa, että emme ole irrallamme luonnosta vaan osa sitä, ja vaikuttava tarina jättää lukijaan jälkensä.
Emmi Itäranta on jälleen luonut teokseensa maailman, joka toimii yksityiskohtiaan myöten. Tarinan tummasävyisyydestä huolimatta kerronnassa on ilmavuutta ja kauneutta, joka lohduttaa.
Kuunpäivän kirjeistä muualla: Kirjakko ruispellossa, Kirjamies, Oksan hyllyltä, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjavinkit ja Paljon melua kirjoista.
Helmet 2021: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.
Itäranta on vielä kokematta, mutta haluaisin lukea ainakin Teemestarin kirjan. Tämäkin vähän kiinnostaisi.
VastaaPoistaKannattaa tutustua. Pidin kovasti Kudottujen kujien kaupungista.
Poista