Siirry pääsisältöön

Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi

Elin maalasi mallejaan mielellään vastavalossa ja tutki valon avulla heidän olemustaan, kehojensa muotoja, hiuksiaan, jopa gestiikkaansa. Nytkin hän kaikissa kuvissa asettui itse niin, että valo lankeaisi viistosti takaa vasemmalta, jolloin se osuisi hiuksiin ja nostaisi esiin kaulan kaaren. Tumma omakuva on luonteeltaan henkilökohtaisin. Hämärä tila voisi kertoa talvesta, mutta ei paljasta onko kysymyksessä joku kodin huoneista vai ateljee eikä anna viitteitä ammatista tai roolista elämässä. Vapautuneen oloinen Elin on kääntänyt päänsä katselijaa kohden, mutta näyttää itse katsovan hieman ohi ja nauraa. Leikkisä Elin, yksityinen Elin. Luultavasti juuri se Elin, jonka hänen lähimpänsä tunsivat.

Salla Leponiemi: 
Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi
Gummerus 2021
285 sivua
äänikirjan lukija Ella Pyhältö
kesto 11 t 18 min

Taidehistorioitsija Salla Leponiemi tutustuttaa kirjassaan Niin kauan kuin tunnen eläväni lukijan taidemaalari Elin Danielson-Gambogiin, joka eli 1861–1919 ja asui suuren osan elämästään Italiassa, missä hän avioitui Rafaello Gambogin kanssa. Elämä taiteilijana taiteilijan puolisona maailmassa, joka on epävakaa, ei ole helppoa, mutta taide tuntuu olevan Danielsonille kutsumus, joka paitsi ottaa paljon, myös antaa.

En tuntenut taiteilijaa ennen tämän elämäkerran kuuntelemista. Kirja kuitenkin herätti kiinnostukseni, ja äänikirjan kuuntelemisen lomassa oli suorastaan pakko googlata Danielson-Gambogin töitä. Nehän osoittautuivat viehättäviksi, ja ihmettelen, miten vähän taiteilija on Suomessa ollut esillä: hänet suorastaan unohdettiin vuosikymmeniksi, kuten Leponiemi teoksessaan toteaa.

Salla Leponiemi rakentaa teoksessaan taitavasti kuvan taiteilijasta, joka opiskelee niin Suomessa kuin Pariisissa, uudistaa suomalaisen taiteen kenttää ja tekee vaivalloisia matkoja uudesta kotimaastaan Italiasta Suomeen. Elin Danielson-Gambogi viettää nostalgiselta vaikuttavaa taiteilijaelämää Ahvenanmaalla Önningebyn taiteilijayhteisössä ja saa osakseen naistaiteilijaa vähättelevää vastaanottoa. Elanto taiteesta ei todellakaan tule helposti, ja puoliso Rafaello Gambogin vaikeudet ovat väistämättä myös vaimon vaikeuksia. Pariskunta kärsii jatkuvasta rahapulasta, vaikka erityisesti Elin Danielson-Gambogi ahkeroi minkä ehtii, väsymisenkin uhalla.

Murheellisista oloista ja lyhyeksi jääneestä elämästä huolimatta elämäkerta välittää kuvan naisesta, joka on sitkeä ja katselee tulevaisuuteen valoisasti. Kronologisesti etenevässä teoksessa taide on alati läsnä, ja kauniin lämpimästi kertoja kuvaa elämänkaarta, johon sisältyy niin yksityiselämän kuin taiteen kriisejä. Vaikka aikanaan Danielson taisi herättää närkästystä, skandaalejakin, ei elämäkerta sorru taivastelemaan vaan tarkastelee kohdettaan kunnioittavasti. Niin kauan kuin tunnen eläväni on kiehtova lukuelämys, joka avaa vaikuttavalla tavalla merkittävän naistaiteilijamme elämää. Suosittelen.

Elin Danielson-Gamborgin elämäkerrasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Kirjojen kamari ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä oli upea kirja. Ennen korona näin aika paljon Danielson-Gambogin töitä kotimaisissa taidenäyttelyissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ihanaa päästä taidenäyttelyyn ja nähdä Danielson-Gambogin töitä! Minulle taiteilija oli entuudestaan vieras.

      Poista
  2. Tähän haluan vielä tarttua. Minulle hän on jäänyt tuntemattomaksi, mutta onneksi on kirjallisuus ja kirjablogit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Leponiemi avaa taiteilijan elämää hyvin kiehtovalla tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...