Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

Isä on sanonut, että seikkailussa voi kestää yöhön asti. Ja että seikkailuja on edessä monta. Jos Annu vain osaa pitää suunsa kiinni, niitä tulee, Annu pääsee iltaisin isän mukaan, saa nähdä uusia paikkoja, leikkiä takapenkillä tai kiivetä hattuhyllylle, katsella autosta kaupungin valoja, jotka ovat kuin helminauhoja teiden yllä. Ja jos kaikki menee hyvin, isä ostaa Annulle jäätelön, vie uimaan joelle melkein keskellä yötä, keijukaisten ja sudenkorentojen aikaan.

Tammi 2020

272 sivua

äänikirjan lukija Hannamaija Nikander

kesto 7 h 41 min

Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen (2018) jätti kirjailijan nimen mieleeni. Kun huomasin Vasantolalta ilmestyneen uuden romaanin, klikkasin sen hetimiten äänikirjahyllyyni. Kannatti klikata.

Romaanin päähenkilö on lääkäri Annu, jonka menneisyydessä on jotain hämärää. Vähitellen keriytyy auki kaikki se, mikä on tehnyt naistentautien lääkäristä yksinäisen oman tiensä kulkijan: lapsuuden kummalliset tapahtumat veivät Annun erilleen perheestään, kasvattiperheeseen ja aikanaan yksinhuoltajaäidiksi.

Kaikki kadonneet on äärimmäisen kiehtova romaani, joka ei jätä kylmäksi. Lapsuudenmuistot vievät 1960-luvulle, kun naiset joutuvat maksamaan ei-toivotuista raskauksista kovan hinnan: aborttia ei saa kovin helposti laillisin keinoin, joten laittomat keinot rehottavat. Tähän kuvioon sekaantuu Annun isä, ja pian mukana on myös Annu, joka valjastetaan apuriksi hämärähommiin.

Onko sattumaa vai kohtalon sanelemaa, että Annu päätyy myöhemmin juuri naistentautien lääkäriksi? Onko sattumaa, että sekä isä että tytär joutuvat molemmat eettisten ja moraalisten kysymysten äärelle ja ratkovat ne omalla tavallaan?

En voi tarinaa kuunnellessani olla ajattelematta, miten ajankohtainen tämä romaani on. Yhdysvalloista kantautuu tietoja konservatiivisuuden vahvistumisesta ja presidentti Trumpin valinta korkeimpaan oikeuteen on Amy Coney Barrett, joka on arvokonservatiivi ja abortin vastustaja – aiheesta kertoo esimerkiksi Yle.

Ajatuksia Kaikki kadonneet siis herättää, ja paljon. Romaani on kiinnostava ja jää mieleen, vaikkakin tämän toisinkoisen kohdalla moitiskelen hieman samaa kuin esikoisen kohdalla: aineksia on hitusen liikaa ja tuntuu, että joihinkin aihelmiin olisin kaivannut syventämistä. Kuitenkin moitin vain hieman ja enemmän kiitän kiehtovaa tarinaa.

Vasantolan romaanista kirjoittaa ainakin Tuija.