Siirry pääsisältöön

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

Totta se oli, mitä hän oli sanonut Connellista. Ei Connell mitään niin kamalaa ollut tehnyt. Connell ei ollut ikinä yrittänyt huijata häntä ajattelemaan, että hän oli sosiaalisesti hyväksyttävä; hän itse oli huijannut itseään.


Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
Otava 2020
Alkuteos Normal People 2018
Suomentanut Kaijamari Sivill
264 sivua

Irlannista kuuluu nyt kummia. Ensin häikäistyin irlantilaisen Emilie Pinen esseistisestä teoksesta Tästä on vaikea puhua, ja nyt Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä onnistui hurmaamaan toden teolla. Vaikka kirjat ovat lähtökohdiltaan erilaisia – toinen on kovin henkilökohtainen ja kertoo todellisista tapahtumista, toinen on fiktiivinen tarina, jota kertoo ulkopuolinen kertoja – on molemmissa eräänlaista paljautta, joka vetoaa.

Sally Rooneyn romaanin päähenkilöitä ovat Marianne ja Connell, jotka tarinan alussa käyvät samaa lukiota. Siellä Connell on suosittu ja ihmisten ympäröimä, joskin melko varaton. Marianne puolestaan on varakkaasta perheestä mutta oudoksuttu ja yksinäinen. Jostain syytä nuoret päätyvät suhteeseen, joka pidetään kuitenkin muilta salassa – Connellin tahdosta.

He päätyvät samaan yliopistoon, missä sosiaalinen kuvio onkin toisenlainen: Marianne on älykkö, jota kuunnellaan ja katsellaan, ja Connell jää varjoon. Jokin vetää heitä edelleen puoleensa, ja kerta toisensa jälkeen he päätyvät yhteen ja taas erilleen. Heidän suhteensa on kuin tanssi, joka saa tanssijat vuoroin lähestymään toisiaan, vuoroin erkanemaan.

Tarina itsessään on kiinnostava. Kahden henkilön elämää ja suhdetta toisiinsa seurataan läheltä, nostaen esille hetkiä sieltä, täältä, Romaani on rakenteeltaan fragmentaarinen: lukujen välillä aikaa kuluu kuukausia, ja jokaisessa luvussa ollaan uudessa tilanteessa. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole missään tapauksessa sekava tai hajanainen, vaan uuteen tilanteeseen on aina helppoa päästä mukaan.

Romaanin henkilöt ovat kiinnostavia. Heitä tarkastellaan ihailtavalla tarkkanäköisyydellä ja psykologisella silmällä, mikä saa aikaan kokonaisuuden, joka vie mukanaan. Mariannen rikkinäisyydessä ja toisaalta Connellin epävarmuudessa on jotain syvältä koskettavaa – samoin siinä, minkälaisissa suhteissa he ovat niin toisiinsa kuin muihin ihmisiin. Halu, alistuminen ja vallankäyttö kuten myös itsetunto-ongelmat, väkivalta ja irrallisuuden kokemus ovat vahvasti ihmissuhteissa läsnä.

Kiinnostava ulottuvuus on myös se, miten erilaisista lähtökohdista päähenkilöt kohti itsenäistä elämää ponnistavat. Marianne on selkeästi parempiosainen kuin Connell, jonka äiti käy siivoamassa Mariannen kotona. Henkisesti kotiolot ovat hyvin päinvastaiset: kun Connellin ja hänen äitinsä suhde on lämmin ja läheinen, huokuu Mariannen koti ahdistavaa kylmyyttä. Kotioloja ei kuitenkaan nosteta helpoksi selitykseksi kaikkeen: ylipäätään helppoa selitystä ei ole tarjolla.

Kiinnostava on myös romaanin tyyli. Kerronta on tyyliltään usein ikään kuin raportoivaa, mutta kuivaksi sitä ei voi mitenkään väittää. Dialogia on paljon, se on tyyliltään arkista ja samalla kovin luontevaa.
Marianne kapuaa Connellin auton etupenkille ja sulkee oven. Hänen hiuksensa ovat pesemättä ja hän nostaa jalat penkille solmiakseen kengännauhat. Hän haisee hedelmäviinalta, ei ikävällä tavalla, mutta ei täysin hyvälläkään. Connell nousee autoon ja käynnistää moottorin. Marianne vilkaisee häntä.
Romaanin äärellä koen monenlaisia tunteita. Ahdistun, pelkään, toivon, liikutun kyyneliin ja ilahdun. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että nykykirjallisuus tarjoaa näin upeaa luettavaa. Olen vaikuttunut siitä, miten tarkkanäköisesti Rooney vie lukijansa lähelle henkilöitään ja heidän maailmaansa onnistuen samalla kuvaamaan nykyajan haasteita. Normaaleja ihmisiä on valtavan hieno romaani.

Olen muuten hyvin innoissani siitä, että Normaaleja ihmisiä tulee tv-sarjana Yle Areenaan jo ensi kuussa. Tiedän, mitä katson televisiosta kesäkuussa!

Rooneyn romaanista kirjoittavat myös Airi, Mikko, HelmiHeidi ja Laura.

Helmet 2019: 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama valitsi Normaaleja ihmisiä listalleen vuoden 2019 parhaista kirjoista. Asiasta uutisoidaan esimerkiksi täällä.

Kommentit

  1. Tämä kirja on alkanut kiehtomaan, joten luen sen jossakin vaiheessa. Kiitos kivasta esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun odotukseni tämä kyllä ylitti, sillä muistan lukeneeni jostain myös vähemmän innostuneita arvioita. Toivottavasti pidät!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...