Ajattelin usein Raskolnikovia Pietarin-vuosinani, sillä liikuin monien sellaisten paikkojen lähellä, jotka Dostojevski mainitsee kirjassaan. Opetin englanninkielisessä koulussa ja kuljin sinne Heinätorin kautta, joka on yksi romaanin tärkeimpiä tapahtumapaikkoja. Raskolnikovin lähdettyä liikkeelle vuokrahuoneestaan hänen mieltään alkavat piinata ajatukset murhasta, ja lopulta hän toteuttaa teon.
Vaikka tiesin, että Viv Groskop on toimittajan, kirjailijan ja näyttelijän ohella myös stand up -koomikko, odotin jotenkin tahmeaa lukukokemusta. En oikein edes tiedä, mistä odotukseni (eli ennakkoluuloni) kumpusivat, sillä venäläiset klassikot eivät mielestäni ole lähtökohtaisesti tahmeita. Itse asiassa esimerkiksi Anna Karenina oli upea lukukokemus, vaikka maanviljelykseen perehtyminen välillä tekikin tiukkaa, ja Rikos ja rangaistus on jäänyt mieleen hyvin vahvasti.
Groskopin teokselle kannatti antaa mahdollisuus, sillä lukukokemus oli lopulta kaikkea muuta kuin tahmea ja ennakkoluuloni osoittautuivat aivan vääränlaisiksi. Pidän siitä, miten railakkaalla otteella Groskop tuulettaa venäläisiä klassikoita, tekee niistä tulkintoja ja ennen kaikkea kytkee niitä omaan elämäänsä, jota hän tarkastelee hauskalla, (itse)ironisella katseella. Hykertelin mielessäni sille, miten Viv Groskop tavoitteli Anna Kareninan esimerkin mukaisia ripsiä ja miten me aina kaipaamme Moskovaan tai jonnekin, missä varmaan on hauskempaa ja parempaa kuin tässä ja nyt.
Kuinka elää tunteen kanssa, että ruoho on aina vihreämpää toisella puolella: Anton Tšehovin Kolme sisarta. Tai: Älä jauha koko ajan MoskovastaJa ne elämänohjeet. Niitä Groskop tosiaan tarjoilee, mutta ei liiallisesti alleviivaten tai ylhäältä osoitellen vaan sopivan humoristisella otteella ja mukavalla tavalla rinnalle asettuen. Tyyli on mainio, ja suomennos toimii erinomaisesti. Kirja ei vaadi venäläisten klassikoiden tuntemusta vaan siitä saa paljon irti, vaikkei olisi lukenut yhtäkään Groskopin käsittelemistä klassikoista. Varoittaa tosin sopii, että Älä heittäydy junan alle voi herättää innon tarttua venäläisiin klassikkoteoksiin.
Viv Groskopin teoksesta pitivät myös Minna ja Amma.
Mainio kirja. Muistan, että kirja oli useammankin viikon hyllyssä ennen kuin tartuin siihen, mutta lukeminen todella kannatti. Kerrassaan hyvä lukukokemus.
VastaaPoistaMinäkin annoin tämän odotella pidempään, mutta sitten kuitenkin tartuin kirjaan – ja todellakin kannatti. Ehkä pitäisi hankkia omaan hyllyyn, sillä tuntuu, että tämän pariin olisi kiva palata uudelleen.
PoistaOijoi, tämä kuulostaa aivan mahtavalta! Olen kirjan nimen kuullut ja sille itksekseni hymyillyt, mutta jostain syystä en ole kirjaan sen kummemmin tutustunut. Nyt piti heti rientää tsekkaamaan saako tätä kirjastostamme ja ilokseni saa! Eli lainaamaan ja luettavaksi :)
VastaaPoistaItse olen lukenut todella paljon venäläisiä klassikoita, minulla oli vaihe kun suorastaan ahmin niitä. Onkin kiva palata niiden pariin toisenlaisen kirjan siivin.
Luulenpa, että tämä on erityisen antoisa, jos käsiteltävät klassikot ovat tuttuja. Mutta toimii kyllä muutenkin. Siis aivan mainio kirja, toivottavasti sinäkin pidät!
PoistaKuntelin Viv Groskopia Helsingin kirjamessuilla, aivan mahtava ohjelma! Siitä lähtien olen jonottanut kirjaa kirjastosta, kait se joskus sieltä tulee!
VastaaPoistaOlisipa ollut hienoa nähdä Groskop livenä! Enpä ihmettele, että kirjaa joutuu jonottamaan. Jospa sen pian saat käsiisi.
PoistaMinulla on ollut kovin samanlaiset ennakkoluulot tätä kirjaa kohtaan, joten pitäisiköhän minunkin nyt sitten lukea tämä. :) Näin kirjan jokunen päivä sitten lähikirjaston pikalainahyllyssä, ja melkein sitä jo selailin mutten sitten kuitenkaan :D. Ehkä seuraavalla kerralla otan lainaan, ainakin selailtavaksi... :)
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan! :)
PoistaOlen myös hiukan arastellut tähän teokseen tarttumista, mutta samalla se on kiehtonut takaraivossa. Itselläni on vielä nämä suuret venäläiset klassikot lukematta, joten olen pelännyt saakohan teoksesta mitään silloin irti. Helpottavaa siis kuulla, että suurta taustatietämystä ei välttämättä vaaditakaan!
VastaaPoistaSattuisiko sinulla muuten olemaan suositusta mihin noista isoista venäläisteoksista kannattaisi ensimmäisenä tarttua? Venäläinen kirjallisuus kun tunnetusti on hiukan haastavampaa niin en haluaisi säikähtää heti kättelyssä vaikka muuten klassikoita kyllä tullutkin luettua :D
Ihan ensimmäiseksi kannattanee tarttua tähän Groskopin teokseen, sillä se saattaa herättää kiinnostusta jotain tiettyä klassikkoa kohtaan. :)
PoistaEn ole itse lukenut mitään valtavaa määrää venäläisklassikoita, mutta ainakin Rikos ja rangaistus sekä Anna Karenina tekivät minuun vaikutuksen. Jälkimmäisessä tosin maanviljelyksen yksityiskohtainen kuvaaminen tuntui välillä – no, liian yksityiskohtaiselta – mutta kaiken kaikkiaan romaani oli kyllä elämys.