Siirry pääsisältöön

Harriet Tyce: Veriappelsiini

Robert kaataa lasiini lisää viiniä. Juon sen. Keskustelu polveilee ympärilläni, Robert huutaa Sankarille ja Patrickille ja sitten taas minulle, huonot vitsit viuhuvat ilmassa ja nauru raikaa. Lisää viiniä. Vielä lasillinen. Lisää asianajajia liittyy seuraan, tupakka-aski kiertää pöydässä. Poltamme ulkona, vielä toisenkin, ei ei, anna kun minä ostan lisää, etten pummi koko ajan sinulta, kaivetaan rahaa taskusta ja ahtaudutaan yläkerran baaritiskin ääreen ostamaan aski ja Marlboro Lightseja ei ole, vain Cameleita, mutta mitä väliä sillä nyt on, joo otetaan hei vähän lisää viiniä, ja taas lasillinen ja toinen ja sitten vielä yksi, sitten jonkinlaisia tahmaisia ja tummia shotteja, ja huone ja puheensorina ja vitsit kieppuvat ympärilläni aina vain hurjempaa vauhtia.
Harriet Tyce: Veriappelsiini
Otava 2020
Alkuteos Blood orange
Suomentanut Oona Nyström
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 10 t 55 min
Kun Veriappelsiini alkaa, alkaa myös loputtomalta tuntuva kapakkakierrosten, juotujen drinkkien ja poltettujen savukkeiden ketju. Tapahtumien keskipisteessä – ja hyvin usein myös kapakkakierroksilla – on asianajaja Alison, jonka silmien kautta tapahtumia kuvataan.

Alisonin elämä voisi näyttää päältä päin varsin onnistuneelta. Ura asianajajana alkaa saada lisää kierroksia, työ maistuu, kotona on suloinen tytär, ja terapeuttina toimiva puoliso kantaa kodinhoidosta päävastuun, jotta vaimolle jää aikaa luoda uraa (ja tienata rahaa).

Hyvin pian käy kuitenkin ilmi, että Alisonin elämä on luisumassa kovaa vauhtia sivuraiteelle. Nainen tuntuu kiinnostuvan työpaikan kosteista illanvietoista paljon enemmän kuin rauhallisista koti-illoista perheen kanssa. Myöskään oma kunnollinen aviopuoliso Carl ei enää herätä haluja, kun toimeksiantava asianajajakollega, syntinen Patrick, täyttää ajatukset ja vähän muutakin. Vauhdikkaan menon keskellä ei ole vaikea ennustaa, että on vain ajan kysymys, milloin korttitalo alkaa tutista liitoksissaan.

Alkuun Alisonista syntyy kuva, joka ei todellakaan mairittele. Alkoholiongelmainen ja aviomiestään pettävä nainen ei viihdy kotona ja jättää kerta toisensa jälkeen lunastamatta perheelleen antamansa lupaukset. Syitä lasin kallisteluun riittää: työ on raskas, perhe pitää elättää ja niin edelleen. Naisen lähellä tuntuu myös riittävän ihmisiä, jotka mielellään vievät häntä väärään suuntaan. Ja vaikka vähitellen Alisonia alkaa hieman enemmän ymmärtää, on samalla selvää, että hän ei hallitse elämäänsä ja hänen ratkaisuyrityksensä voisivat olla toisenlaisia. Samalla ymmärtää kipeästi sen, miten helppoa on sivusta huudella ja vähän tuomitakin.

Töissä Alisonin tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Kun Alison ajautuu kauemmas perheestään, etenee hän samalla urallaan ja saa puolustettavakseen naisen, jota epäillään varsin vankoin perustein miehensä murhasta. Alison huomaa, että hänellä ja Madeleine Smithilla on paljonkin yhteistä – Madeleinen elämä vain näyttää olevan vielä pahemmin poissa raiteiltaan. Vai onko?

Trillerin edetessä käy vähitellen ilmi, että lähes kaikki on lopulta jotain muuta kuin miltä alkuun näyttää. Luurankoja löytyy milloin kenenkin kaapista.

Veriappelsiini pitää lukijan – tai tässä tapauksessa kuuntelijan – otteessaan. Juonenkuljetus toimii hyvin, joskin loppuratkaisu on hieman kiireessä kasatulta vaikuttava ja paikoin tarina tuntuu epäloogiselta. Vaikka henkilöt eivät varsinaisesti herätä lämpimiä tunteita, onnistuu trilleri ravistelemaan. Ihmismielen julmuus tulee esille vaikuttavalla tavalla, ja Veriappelsiini saakin pohtimaan, mitä kaikkea voi ymmärtää ja mihin ymmärrys ei tunnu riittävän.

Ihan tusinadekkarista ei Veriappelsiinin kohdalla ole kysymys. Luulenpa, että tarina jää mieleen keskivertokertomusta pidemmäksi aikaa erityisesti siksi, että psykologinen aspekti jää mietityttämään ja herättää halua pohtia kirjan sisältöä kaverin kanssa. Se on hyvän tarinan merkki.

Helmet 2020: 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...