"Titi huomasi, että häntä tarkkailtiin. Katse tytön silmissä muuttui. Oli kuin ihminen olisi paljastunut koneen alta ja Ilmo olisi nähnyt vilaukselta persoonan kaiken kieltäytymisen, tunnollisuuden ja itsensä kurittamisen alla. Tytön sisällä asui joku, siellä ei ollut pelkkää tyhjää."
Titi kasvaa vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja ajautuu yksinhuoltajaäiti Riitan siipien suojiin. Riitta elää poikiensa Ilmon ja Niklaksen kanssa, on teatteri-ihminen ja taiteilija. Titi sukeltaa Riitan myötä aivan erilaiseen maailmaan kuin mihin hän on tottunut.
Titin lapsuutta ja nuoruutta leimaavat epäilys ja kysymykset, jotka eivät sovi uskovalle. Tyttö etsii itseään ja omaa paikkaansa samalla, kun arvailee äidin mielentiloja ja yrittää olla apuna. Teatteri tarjoaa Titille mahdollisuuden olla jotain muuta kuin mitä on, mutta sisimpänsä hän haluaa pitää piilossa. Kenellä on mikäkin rooli, kuka on mitäkin ja kuka mitenkin elämänsä hallitsee – siinä keskeisiä kysymyksiä, joihin romaania lukiessa törmää.
Ilmo puolestaan on vähän eksyksissä kodissa, jossa ei ole isää. Äiti elää taiteelle ja maistelee tiuhaan viiniä, isä on jäänyt vieraaksi. Ilmo tuntee olonsa vieraaksi kodissaan, jonne yhtäkkiä asettuu myös Titi, vieras tyttö.
Kokonaisuus on varsin runsas, ja ehkä siksi huomaan etsiväni ajoittain tiiviimpää tarttumapintaa. Uskonnon ja taidemaailman kohtaamisesta syntyy kuitenkin varsin kiinnostava kokonaisuus, joka jaksaa kantaa loppuun saakka. Nuorten henkilöidensä mielenmaisemia Vanhatalo kuvaa kauniisti, ja hahmot ovat sekä perusteltuja että uskottavia. Erityisesti mieleen jää Titi, jonka tarve tulla huomatuksi koskettaa.
Pauliina Vanhatalon romaanista ovat kirjoittaneet myös Kirjaluotsi, Tuija, Katja, Raija ja Marja-Liisa.
 |
| Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä Tammi 2019 383 sivua Äänikirjan lukija Usva Kärnä Kesto 8 t 48 min. |
Titin lapsuutta ja nuoruutta leimaavat epäilys ja kysymykset, jotka eivät sovi uskovalle. Tyttö etsii itseään ja omaa paikkaansa samalla, kun arvailee äidin mielentiloja ja yrittää olla apuna. Teatteri tarjoaa Titille mahdollisuuden olla jotain muuta kuin mitä on, mutta sisimpänsä hän haluaa pitää piilossa. Kenellä on mikäkin rooli, kuka on mitäkin ja kuka mitenkin elämänsä hallitsee – siinä keskeisiä kysymyksiä, joihin romaania lukiessa törmää.
Ilmo puolestaan on vähän eksyksissä kodissa, jossa ei ole isää. Äiti elää taiteelle ja maistelee tiuhaan viiniä, isä on jäänyt vieraaksi. Ilmo tuntee olonsa vieraaksi kodissaan, jonne yhtäkkiä asettuu myös Titi, vieras tyttö.
Kokonaisuus on varsin runsas, ja ehkä siksi huomaan etsiväni ajoittain tiiviimpää tarttumapintaa. Uskonnon ja taidemaailman kohtaamisesta syntyy kuitenkin varsin kiinnostava kokonaisuus, joka jaksaa kantaa loppuun saakka. Nuorten henkilöidensä mielenmaisemia Vanhatalo kuvaa kauniisti, ja hahmot ovat sekä perusteltuja että uskottavia. Erityisesti mieleen jää Titi, jonka tarve tulla huomatuksi koskettaa.
Pauliina Vanhatalon romaanista ovat kirjoittaneet myös Kirjaluotsi, Tuija, Katja, Raija ja Marja-Liisa.
 |
| Tuulesta temmattu elämä menee ruutuun Kaunis vaate. |
Tykkäsin kovasti kirjasta, kuten kaikista kirjailijan teoksista. Tässä uskontoa ei ollut liikaa.
VastaaPoistaPauliina Vanhatalo kirjoittaa kyllä hyvin. Pitäisi tutustua laajemmin hänen tuotantoonsa.
Poista