Siirry pääsisältöön

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

"Kun punainen valo syttyy maalin takana, aikuiset ihmiset kaatuilevat toistensa päälle. Sponsorit kilauttavat kahvikuppinsa yhteen penkkirivien yli yrittäessään tehdä ylävitosia. Kaksi viisitoistavuotiasta tyttöä kaataa kahvilan silkasta riemusta, ja vanha edustusjoukkueen valmentaja, joka ei milloinkaan naura, istuu katsomon korkeimmalla penkkirivillä ja nauraa."


Fredrik Backman:
Kiekkokaupunki
(Otava 2017)
Alkuteos Björnstad 2016
Suomentanut Riie Heikkilä
461 sivua
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 14 t 56 min.

Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.

Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja entinen kiekkotähti. Kevin puolestaan voi olla tuleva kiekkotähti – ainakin juniorijoukkueen tähti hän jo onkin. Amat taas toivoo olevansa jonakin päivänä jääkiekkotähti vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään sivuosaan. Sama pätee suhteessa Mayaan, jota Amat ihailee kaukaa.

Maya ei välitä jääkiekosta toisin kuin paras ystävänsä Ana. Peli nousee kuitenkin tärkeään osaan, kun nuorten ihmisten illanvietossa tapahtuu jotain, mitä ei pitäisi. Tapahtumien selvittelyssä tärkeää tuntuu olevan jääkiekko, ja kun kaikki eivät asetakaan peliä etusijalle ihmisten sijaan, on kaaos valmis.

Kiekkokaupunki kertoo tiiviistä yhteisöstä, joka pyörii jääkiekon ympärillä. Peli voisi olla kaikkia yhdistävä tekijä onnelliseen loppuun saakka, ellei yksi pelaaja toimisi kertakaikkisen väärin. Yhteisö jakautuu eri suuntiin repiviin voimiin, kun toisten mielestä jääkiekko oikeuttaa vääriäkin tekoja, toisten mielestä ei. Keskeistä on, ketä uskotaan ja ketä tuetaan, keneen luotetaan ja kenelle käännetään selkä.

Minut Kiekkokaupunki yllätti positiivisesti. Tarina yhdistää onnistuneesti huumoria ja syvyyttä. Kuunnellessa välillä nauratti ja välillä itketti, joskus kiukutti ja joskus säälitti. Sujuvasanainen ja jäntevästi etenevä kertomus toimii hyvin, osaa olla sortumatta helppoihin pumpulipilviratkaisuihin ja on sekä elämänmakuinen että uskottava.

Fredrik Backmanin romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke ja Jeolsa.

Helmet 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin.

Oksan hyllyltä -blogin Kirjankansibingo käynnistyy minun osaltani nyt. Kiekkokaupungilla kuittaan kohdan sininen ja vihreä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...