Siirry pääsisältöön

Päivi Storgård: Olet valaissut minun tietäni - presidenttien puolisot

"Eeva Ahtisaarelle kansainvälisyys on selviö. Ihmiset ovat periaatteessa samanlaisia kaikkialla. Pohjarakenne on sama ja tavoitteetkin yhteisiä: toivomme parempaa elämää ja pyrimme luomaan sitä ympäristöömme. Erilaiset ihmiset ovat voimavara ja ilon lähde."

Päivi Storgård:
Olet valaissut minun tietäni -
presidenttien puolisot
(S&S 2017)
200 sivua

Päivi Storgård on koonnut kansien väliin palan suomalaista presidentti-instituutiota. Olet valaissut minun tietäni -teoksessa kerrotaan maamme itsenäisyyden ajan presidenttien puolisoista - kymmenestä naisesta ja yhdestä miehestä - Ester Ståhlbergista Jenni Haukioon.

Heti alkuun täytyy todeta, että Olet valaissut minun tietäni on mukavan elämänmakuinen. Presidenttien puolisot eivät jää kaukaisiksi kuviksi vaan heistä muodostuu eläviä ihmisiä omine toiveineen ja haluineen. Yksi ei kaipaa julkisuutta, toinen on harmissaan joutuessaan tekemään tilaa seuraavalle presidenttiparille, kolmas uudistaa innolla itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Moni hyödyntää asemaansa tuodakseen esille yhteiskunnan epäkohtia ja kohentaakseen esimerkiksi lasten asemaa. Jokainen heistä on oman aikansa hahmo, joka elää omaa elämäänsä mutta on samalla myös kansakunnan katseiden kohde.

Kirjan luvut eivät ole tolkuttoman pitkiä, joten hyvin sopii lukea teosta vaikka luku illassa -tahdilla. Jo manan majoille menneistä kirjoitetaan rohkeammin kuin viime aikojen puolisoista, mikä on toki ymmärrettävää. Yhtä kaikki, jokainen henkilö on omanlaisensa, kuten Kaisa Kallio sielukkaana emäntänä tai Tellervo Koivisto rohkeana edelläkävijänä, kuten Storgård naisia määrittelee.

Olet valaissut minun tietäni etenee kronologisesti, mikä on kirjalle eduksi. Vaimojen ja aviomiehen tarinoiden myötä muotoutuu kuvaa myös siitä, miten suomalainen yhteiskunta kehittyy. Kehityksestä ei ole sivussa myöskään presidenttien ja heidän puolisoidensa asemat, tietenkään.

Olet valaissut minun tietäni on eloisa ja viehättävä teos, jota suosittelen mielelläni.

Myös Kirjahilla on teoksesta kirjoittanut.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Kommentit

  1. Luin kyseisen kirjan. Paljon minulle uutta tietoa ei tullut, koska olen jo muun kirjallisuuden kautta tutustunut Suomen presidenttien puolisoihin. Kirjassa häiritsi suunnattomasti huono oikoluku, oli todella paljon kirjoitusvirheitä ja vuosilukuvirheitä. Viitattiin johonkin vuoteen ja sitten kyseinen vuosi puuttui. Virheitä oli kymmeniä. Tämä huolimattomuus laski paljon kirjan tasoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...