"Askel kerrallaan, kunnes hän tuli metsikön laitaan, askel kerrallaan pois polulta, hieman kompastellen joenpenkkaa alas ja sitten, askel kerrallaan, veden varaan."
Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi.
Beckfordin kylä kätkee sisäänsä salaisuuksia, jotka paljastuvat vähä vähältä. Suurimpia salaisuuksia on se, että kaikkien naisten kuolema ei suinkaan ole seurausta omasta valinnasta, vaan monen naisen kuolemaa edesauttaa joku toinen. Mutta kuka? Monella kylässä tuntuisi olleen motiivi murhata Nel Abbott, joka eläessään jakoi mielipiteitä - eikä vähiten kirjaprojektillaan, johon liittyen hän tutki Hukkuneiden mutkan naiskohtaloita. Nel Abbott myös tiesi jotain, mitä ei haluttu kirkkaaseen päivänvaloon.
Paitsi että Tummiin vesiin on tarina rikosten selvittelystä, on se myös tarina melko tiiviistä kyläyhteisöstä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja monet kantavat kaunaa, kuka mistäkin syystä. Moni myös tekee - usein tahtomattaan - tiliä menneisyytensä kanssa, kun varjot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat väkisin esille tarkastelua odottamaan.
Henkilögalleria on varsin laaja, ja ääneen pääsevät monet: sisarensa menettänyt Jules, äitinsä menettänyt Lena, vuosia aiemmin myös äitinsä menettänyt Sean, tulenarkaa salaisuutta kantava Mark, rikostutkija Erin... Hahmoja riittää, mutta he erottuvat toisistaan niin, että henkilökavalkadi ei käy uuvuttavaksi selvittelyksi, kuka kukin on.
Tummiin vesiin on tunnelmaltaan synkkä ja saa aika ajoin aikaan jännitystä. Ihmisten rikkinäisyys ja jopa tietynlainen mustuus on kuvattu kiinnostavasti. Pidin siitä, miten kaikkea ei kiedottu lopussa nätisti pakettiin, vaan muutamia asioita rohjettiin jättää auki. Loppupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta viihdyttävää jännityslukemista etsivälle uskallan Hawkinsin teosta kyllä suositella.
Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin Book Club ja Kirjasähkökäyrä.
 |
| Paula Hawkins: Tummiin vesiin (Otava 2017) Alkuteos Into the Water 2017 Suomentanut Antti Autio 415 sivua |
Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi.
Paikka on idyllisen kaunis. Sinne johtaa tammien varjostama polku, läheisillä kukkuloilla kasvaa plataaneja ja pyökkejä, ja etelänpuoleinen törmä laskeutuu vesirajaan hiekkapeitteisenä. Joenmutkaan voi mennä melomaan tai viettämään aurinkoista eväsretkipäivää lastensa kanssa. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä.Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, päinvastoin. Aikojen saatossa Hukkuneiden mutkassa ovat henkensä heittäneet lukuisat naiset, jotka tiedetään nimeltä, ja heidän lisäkseen vielä monet muut. Viimeisimpänä joesta nostetaan kuolleen Nel Abbottin ruumis; häntä ennen joen mustiin syvyyksiin on vajonnut teini-ikäinen Katie Whittaker.
Beckfordin kylä kätkee sisäänsä salaisuuksia, jotka paljastuvat vähä vähältä. Suurimpia salaisuuksia on se, että kaikkien naisten kuolema ei suinkaan ole seurausta omasta valinnasta, vaan monen naisen kuolemaa edesauttaa joku toinen. Mutta kuka? Monella kylässä tuntuisi olleen motiivi murhata Nel Abbott, joka eläessään jakoi mielipiteitä - eikä vähiten kirjaprojektillaan, johon liittyen hän tutki Hukkuneiden mutkan naiskohtaloita. Nel Abbott myös tiesi jotain, mitä ei haluttu kirkkaaseen päivänvaloon.
Paitsi että Tummiin vesiin on tarina rikosten selvittelystä, on se myös tarina melko tiiviistä kyläyhteisöstä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja monet kantavat kaunaa, kuka mistäkin syystä. Moni myös tekee - usein tahtomattaan - tiliä menneisyytensä kanssa, kun varjot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat väkisin esille tarkastelua odottamaan.
Henkilögalleria on varsin laaja, ja ääneen pääsevät monet: sisarensa menettänyt Jules, äitinsä menettänyt Lena, vuosia aiemmin myös äitinsä menettänyt Sean, tulenarkaa salaisuutta kantava Mark, rikostutkija Erin... Hahmoja riittää, mutta he erottuvat toisistaan niin, että henkilökavalkadi ei käy uuvuttavaksi selvittelyksi, kuka kukin on.
Tummiin vesiin on tunnelmaltaan synkkä ja saa aika ajoin aikaan jännitystä. Ihmisten rikkinäisyys ja jopa tietynlainen mustuus on kuvattu kiinnostavasti. Pidin siitä, miten kaikkea ei kiedottu lopussa nätisti pakettiin, vaan muutamia asioita rohjettiin jättää auki. Loppupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta viihdyttävää jännityslukemista etsivälle uskallan Hawkinsin teosta kyllä suositella.
Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin Book Club ja Kirjasähkökäyrä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.