Siirry pääsisältöön

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras."
Marja-Liisa Vartio:
Kaikki naiset näkevät unia
(Otava 1982, alun perin 1960)
312 sivua
Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta.

Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään.

Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat raamit tekevät sen, ettei rouva pääse irtautumaan roolistaan vaan pyristelee turhaan. Tai ehkä ahtaat raamit ovat sittenkin mielessä, joka säätelee, miltä elämän pitäisi ulospäin näyttää.

Väsyneenä elämäänsä rouva puuskahtaa, että olisi pitänyt toimia toisin, mutta katuminen ei tunnetusti auta, ei myöskään tässä tapauksessa. Kiinnostavaa on se, miten rouva Pyy elämässään rimpuilee suuntaan jos toiseen mutta tyytyy kuitenkin siihen, mitä on, kykenemättä muutokseen, huolimatta siitä, että näkee itsessään erityislaatuisuutta, joka ansaitsisi huomiota. Valitettavasti muut eivät sitä näe, vaikka puoliso melkein kaikkensa tekeekin pitääkseen vaimonsa tyytyväisenä. Kiitosta eivät puolison tekemiset kuitenkaan osakseen saa.
- Eikö ihmisen ole parempi vaikka itkeä koko elämänsä kuin mennä virran mukana? Mutta sinä et nykyään tee muuta kuin moitit minua kasvattajana ja asetut aina lasten puolelle.
Suorastaan surkuhupaisa on kuvaus matkasta Italiaan, missä eivät odotukset myöskään toteudu. "Tämä kaikki oli niin pientä ja hämärää", täysin muuta kuin piti.

Ajankuva romaanissa rakentuu hyvin. On mies, joka kantaa leivän pöytään; on kotirouva, joka keskittyy Artekin verhoihin ja taideostoksiin; ovat lapset, jotka elävät uudenlaista aikaa ja joita äiti ei oikein osaa ymmärtää. 1950-luvun kerrostaloasuntoon sijoitettu perheenäiti keskittyy lähinnä itseensä ja haaveisiinsa - yhteys Gustave Flaubertin Rouva Bovaryyn tulee mieleen tämän tästä. Mieleen tulee sekin, että ei rouva Pyy mikään -50-luvun tuote ole, vaan varmasti hänenlaisiaan löytyy ajasta riippumatta, eri puitteissa tosin.

Lukukokemusta voisi kuvata sanalla tahmea. Mitenkään liukkaasti etenevä tarina ei ole, mutta eipä ole liukkaasti etenevää rouva Pyyn elämäkään vaan ennemmin harmaata. Kuitenkin jokin saa kiinnostumaan päähenkilöstä ja tämän mielenliikkeistä niin, että ei kirjaan loppuun lukeminen mitään pakkopullaa lopulta ollut.

Kaikki naiset näkevät unia on Kirjojen Suomi -hankkeen vuoden 1960 kirja. Ylen sivuilta löytyy lisää tietoa.

Kirjasta blogeissa: Bibliofiilin päiväunia, Kulttuuri kukoistaa ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Vartion kirjoista olen lukenut vain pari ja tämä kuulostaa kiinnostavalta, vaikka ei ilmeisesti kovin nopeatempoinen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole aiemmin Vartion tuotantoon perehtynyt. Ainakin "Hänen olivat linnut" kiinnostaisi lukea, siitä olen niin usein kuullut.

      Poista
  2. Luen tätä juuri syyskuun lukupiiriä varten ja tahmeaa on. Turhautuminen elämäänsä ei katso aikaa mutta jotenkin tämä tuntuu vanhentuneelta. Ehkä jaksan viimeiset 60 sivua entistä enemmän ajankuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tämän lukupiiriä varten. Muuten ehkä olisinkin jättänyt aika alkuvaiheissa kesken.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...