Siirry pääsisältöön

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
Jessie Burton: Nukkekaappi
(Otava 2016)
Alkuteos The Miniaturist 2014
Suomentanut Markku Päkkilä
431 sivua
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta vanhempi aviomies tunnu olevan kovin kiinnostunut vaimostaan. Matkoja ja menoja Johanneksella sen sijaan riittää.

Vaikka avioelämä ei ole Nellan odotusten mukaista, onnistuu erikoinen yhteisö Herengrachtin kanavan varrella voittamaan hänet puolelleen. Johanneksen sisarella Marinilla on kolkkoudestaan huolimatta pehmeä puoli, Cornelia hoitaa palvelijan töitä ja on samalla tärkeä tiedonlähde. Otto, miespalvelija, pysyttelee taustalla.

Johannes yllättää vaimonsa erikoisella häälahjalla. Nella saa ison nukkekaapin, joka on lähes täydellinen toisinto Brandtien omasta talosta. Smitin luettelosta löytyy miniatyristi, jolta Nella tilaa pieniä esineitä ja hahmoja nukkekaappiaan varteen - ja saa jatkuvasti enemmän kuin tilaa. Näyttää siltä kuin salaperäinen miniatyristi näkisi enemmän kuin muut, jopa tulevaisuuteen saakka.
Nella kääntelee niitä käsissään ja yhtäkkiä alkaa tuntua uhkaavasti siltä että hänen verensä lakkaa kiertämästä. Toisen koiran mahassa on pieni musta piste täsmälleen samassa paikassa kuin Dhanallakin.
Erityisen uhkaavan tilanteesta tekee se, että Brandtin perheellä on salaisuus, jonka ei pitäisi päästä päivänvaloon Amsterdamin kaduilla. Vai onko mahdollista, että syntejä annetaan anteeksi, kun varakkuutta ja asemaa on riittävän paljon? Vai käykö sittenkin niin, että nimenomaan aseman ja varakkuuden tähden salaisuudesta perille päässeet ovat valmiita petokseen?

Nukkekaappi avaa lukijalle elämäntäyteisen kuvaston 1600-luvun Amsterdamista. Kuvasto on kiehtova ja kiinnostava, ja jouheva kerronta pitää otteessaan. Henkilöt jäävät kuitenkin melkoisen yksiulotteisiksi eikä se, miten 18-vuotias maalaistyttö kasvaa muutamassa kuukaudessa ottamaan ohjia käsiinsä, ole täysin vakuuttavaa. Naisten asemaa vuosisatoja sitten kuvataan kyllä kiintoisasti: Amsterdamissa naiset sentään voivat liikkua kadulla ilman miesseuraa.

Tunnelmaa on luotu tehokkaasti ja miljöötä kuvataan eläväksi, mutta silti jotain jää puuttumaan. Tuntuu, että kaikkia elementtejä ei ole maltettu hyödyntää vaan hyviä aineksia sipaistaan melko kepeällä otteella - ehkä teemojen karsiminen olisi antanut tilaa syvyyteen. Loppujen lopuksi: Nukkekaappi on kelpo lukuromaani, joka viihdyttää mutta ei herätä syviä ihastuksen huokauksia ainakaan tässä lukijassa.

Burtonin romaanista kirjoittavat myös Katja, HennaUlla, Leena, TuijaKirjaluotsi, Annika, Riitta ja Amma. Hakemalla löytyy lisää, blogeissa kirjasta on kirjoitettu runsaasti.

Helmet 2017: 42. Esikoisteos.

Kommentit

  1. Tykkään historiallisista kirjoista ja tässä oli yksi kelpo teos tuolta ajalta. Aika hyvin tuli esille naisen paikka avioliitossa ja muutenkin yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen asema mietitytti monessa kohtaa, ja sitä tuotiinkin hyvin esille. Kelpo teos tosiaan.

      Poista
  2. Bloggauksesi summaa paljon ajatuksiani Nukkekaapista. Pidin ideasta (ja kauniista kannesta!) ja ajattelin, että siinä voisi olla ainesta paljoon, mutta toteutus oli jäänyt aika tavanomaiseksi. Lukuromaanina menee, mutta harmillisen pinnalliseksi ja väärällä tavalla helpoksi (olisin kaivannut haastetta) lukukokemuksesi jäi tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan kaunis. :) Ideasta pidin minäkin, ja kyllä Johanneksen kohtalo mietitytti nykylukijaa aika tavalla. Turhan helppo lukukokemus tosiaan mutta ihan hyvää ajanvietettä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...