"Askon mielessä virisi äkkiä halu unohtaa kaikki, mitä hän ennalta tiesi. Hän oli kiireen varjolla aloittanut tutkinnan tiettyjen oletusten valossa, hyläten periaatteensa olla aluksi hyödyntämättä ennakkotietoja."
 |
| Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen (Johnny Kniga 2017) 363 sivua |
Sodomasta pohjoiseen on dekkari, joka kuljettaa muassaan kahta eri tarinalinjaa. Rikostutkija Leo Asko selvittää murhaa, joka vaikuttaa alkuun päivänselvältä muttei sitä sitten olekaan. Hänen työparinsa Daniel Janovsky puolestaan on saanut kuolleen rabbi Klugmanin perinnön, johon liittyvää arvoitusta Daniel päätyy selvittämään.Miehiä yhdistää sekä työ poliisissa että kohua herättävä murha. Lisäksi molemmilla on kytkös juutalaisuuteen: Daniel identifioi itsensä juutalaiseksi, kun taas Leolle oman isän juutalaisuus on lähinnä vain tiedossa oleva asia, ei sen kummempaa. Yhtä kaikki, lukiessa saa aimo annoksen tietoa juutalaisuudesta, erityisesti Danielin perintöön liittyvän arvoituksen mutta myös hänen uudenlaisen elämäntilanteensa myötä.
Pesahina eli juutalaisena pääsiäisenä muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista. Se oli keskeinen osa juutalaisen kansan syntytarinaa.Juutalaisuus on myös tarinan liikkeellepanevan voiman, murhan, takana. Keskellä Helsinkiä ammutaan yhdysvaltalainen diplomaatti, ja siloisen pinnan alta löytyy kytköksiä Lähi-itään. Kysymys Israelin ja Palestiinan tilanteesta jakaa myös juutalaisyhteisöä:
Kävellessään takaisin autolle Daniel mieti, että hän oli kahden voiman ristivedossa, keskikohdassa. Toisella puolen oli hänen isänsä, jonka mielestä juutalaisten tulisi palata Israeliin vasta Messiaan aikana, ja toisella puolella oli Joav - ja varmasti myös Lilah.Murha, kansainvälinen rikollisuus ja kovat otteet taustanaan juutalaisuus muodostavat tarinan, josta ei vauhtia ja käänteitä puutu. Lukijaa viedään paitsi pitkin Helsinkiä, myös pikaisesti sekä Israeliin että Saksaan. (Sille, että kirja on kuvattu hotelli Tornin ikkunasta, on syynsä.)
Sodomasta pohjoiseen on kiinnostava ja pitää otteessaan, joskin paikoin tarinan seuraaminen on hieman työlästä, koska sisältö on niin runsasta. Melko ohuesti keskeiset henkilöt - Leo Asko ja Daniel Janovsky - toisiinsa kytkeytyvät, ja eittämättä ensin mainittu on se, joka varsinaisen työn murhan selvittämisessä tekee, jälkimmäinen puolestaan keskittyy saamansa perinnön ja samalla myös oman taustansa tutkimiseen. Hieman tämä henkilöiden ja tarinoiden erillisyys häiritsi, kuten myös se, että molemmat miehet jäivät turhan etäisiksi. Juutalaisuus on kuitenkin läsnä vakuuttavalla tavalla, ja lopetus antaa ymmärtää, että jatkoa Askon ja Janovskyn tarinalle on luvassa. Esimerkiksi se, mitä Leo Askon kadonneesta isästä selviää, kiinnostaa sen verran, että voisin kaksikon tekemisiin perehtyä uudemmankin kerran - ehkäpä vuoden 2018 dekkariviikolla?
Sodomasta pohjoiseen on jatkoa Esikoisten lunastukselle (Johnny Kniga 2016), joka on Davidkinin esikoisteos. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Adlibriksen* dekkariviikkokampanjasta.
Oletkin jo ehtinyt tämän kimppuun, minä vielä odottelen kirjastosta. Toivottavasti tulisi pian, sillä pidin sarjan ensimmäisestä osasta varsin paljon ja juuri nyt kaipaankin vetävää rikosviihdettä jostain syystä.
VastaaPoistaMinä en ole tuota ensimmäistä osaa lukenut, mutta hyvin toimi näinkin. Vetävä meininki on tässäkin!
PoistaJonna, olipa kiva kuulla, että kirja toimi ilman esikoistrillerin lukemista. Mietin nimittäin sitä aika lailla. Pidin tästä kakkosesta enemmän kuin ykkösestä, ja ihan niin kuin sinäkin odotan jatkoa, sillä avoimiksi jääneet asiat jäivät kutittelemaan. Erikoista etäisyyttä henkilökuvauksessa tosiaan on, etenkin naisten kuvauksessa, mutta juutalaisuusmystiikka vaikuttaa kiinnostavasti.
VastaaPoistaKyllä tämä minusta toimi, vaikka ykkösosan tapahtumiin jonkin verran viitattiinkin. Kiva kuulla, että pidit tästä ykköstä enemmän, en nyt harmittele sitä, etten ole avausta lukenut. Juutalaisuus on tässä kyllä onnistunut osa kokonaisuutta.
Poista