"Me olimme tottuneet siihen, että jaoimme kaiken. Niin lelut, vaatteet kuin einestäessä leivänkin. Miksi emme sitten jakaisi myös tulevaisuuttamme, elämäämme?"
Kristiina Vuoren Neidonpaula kilahti puhelimeeni Elisa Kirjan tarjousmyynnin myötä. Vaikkei historiallinen viihde varsinaisesti ominta aluettani olekaan, päätin ostaa kirjan, joka sisältää kiinnostavia elementtejä, kuten kaksossiskokset ja heidän verenperintönsä, joka ei ole aivan tavanomaisin.
Truda ja Brita ovat Ilveksen tietäjäsuvun jälkeläiset, jotka kantavat mukanaan suvun lahjaa ja taakkaa. Brita on parantaja, joka iloitsee lahjastaan, mutta Truda kammoksuu taakkaansa, sisällään asuvaa kissapetoa. Ihmekös tuo, kun ympäristö ei ole kovin suopea erilaisuudelle: luostariympäristössä Naantalissa eletään tiukan ohjesäännön mukaan eikä veljeilyä muiden kuin kristittyjen voimien kanssa katsota hyvällä. Edes tyttöjen isä ei hyväksy luonnonvoimia, eikä äiti pian enää ole paikalla neuvomassa, kuinka salaperäisen perinnön kanssa toimia.
Eräiden sattumusten myötä kolmikon tiet erkanevat, niin myös Trudan ja Britan. Truda suuntaa meren ylitse Ruotsin puolelle ja joutuu monin tavoin taistelemaan tunteidensa ja sisäisen voimansa kanssa. Tilannetta ei suinkaan helpota sulhanen, Jeppe, joka on valmis pitämään kiinni kihlatustaan, vaikkei tätä puhtoisista puhtoisimmaksi enää voi kutsua.
Neidonpaula on taattua historiallista viihdettä, jota sävyttävät mystiset voimat. Ajankuva on taiten luotu, kieltä myöten, ja genrensä edustajana romaani on eittämättä onnistunut.
Minun vain on myönnettävä, että historiallinen viihde ei tämänkään kirjan jälkeen kuulu suosikkeihini. Rakkauden perään huokailu ja tunneasioiden vatvominen eivät oikein jaksa herättää innostusta, varsinkaan kun asioiden liikkeellepanevana voimana on - mikäs muu kuin - rakkaus. Toki historiallinen miljöö on tarinassa mainio lisä, mutta henkilöt eivät juuri onnistuneet herättämään minussa sympatiaa, eivät myöskään kielteisiä tunteita, joten suuremmin en jaksa innostua siitäkään, mitä heille tapahtuu.
Tähdennän kuitenkin, että tällä kertaa vika on eniten lukijassa. Olen varma, että historiallisen, romanttisen viihteen ystäville Neidonpaula on antoisa ja viihdyttävä kokemus. Sen osoittavat esimerkiksi seuraavat ilahtuneet arviot:
Kirsin kirjanurkka, Kirjahilla, Kirjanainen ja Kirjasähkökäyrä.
Hieman varautuneemmin romaanin on suhtauduttu ainakin Vinttikamarissa.
Helmet 2017: 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.
Kristiina Vuori: Neidonpaula (2015) Äänikirja 2016 Lukija Kirsti Valve Kesto 20h 31min |
Truda ja Brita ovat Ilveksen tietäjäsuvun jälkeläiset, jotka kantavat mukanaan suvun lahjaa ja taakkaa. Brita on parantaja, joka iloitsee lahjastaan, mutta Truda kammoksuu taakkaansa, sisällään asuvaa kissapetoa. Ihmekös tuo, kun ympäristö ei ole kovin suopea erilaisuudelle: luostariympäristössä Naantalissa eletään tiukan ohjesäännön mukaan eikä veljeilyä muiden kuin kristittyjen voimien kanssa katsota hyvällä. Edes tyttöjen isä ei hyväksy luonnonvoimia, eikä äiti pian enää ole paikalla neuvomassa, kuinka salaperäisen perinnön kanssa toimia.
Puristan silmäni tiukkaakin tiukemmin kiinni ja yritän hillitä uudelleen nousevaa pahoinvointia. Minä olen suden kutsuja. Olen äitini tytär, niin hyvässä kuin pahassa, ja eritoten juuri siinä pahassa.Vuodet vievät Trudan ja Britan luostariympäristöön, missä vastaan tulee nuori Lukas, maalarikisälli. Hän aiheuttaa tietynlaista jännitettä identtisten kaksosten välille, sillä molempia kiinnostaa ruotsalainen komistus. Truda, joka tarinaa kertoo, tosin on kihlattu jo toisen kanssa, ja Britaa puolestaan odottaa osa Kristuksen morsiamena.
Eräiden sattumusten myötä kolmikon tiet erkanevat, niin myös Trudan ja Britan. Truda suuntaa meren ylitse Ruotsin puolelle ja joutuu monin tavoin taistelemaan tunteidensa ja sisäisen voimansa kanssa. Tilannetta ei suinkaan helpota sulhanen, Jeppe, joka on valmis pitämään kiinni kihlatustaan, vaikkei tätä puhtoisista puhtoisimmaksi enää voi kutsua.
Neidonpaula on taattua historiallista viihdettä, jota sävyttävät mystiset voimat. Ajankuva on taiten luotu, kieltä myöten, ja genrensä edustajana romaani on eittämättä onnistunut.
Minun vain on myönnettävä, että historiallinen viihde ei tämänkään kirjan jälkeen kuulu suosikkeihini. Rakkauden perään huokailu ja tunneasioiden vatvominen eivät oikein jaksa herättää innostusta, varsinkaan kun asioiden liikkeellepanevana voimana on - mikäs muu kuin - rakkaus. Toki historiallinen miljöö on tarinassa mainio lisä, mutta henkilöt eivät juuri onnistuneet herättämään minussa sympatiaa, eivät myöskään kielteisiä tunteita, joten suuremmin en jaksa innostua siitäkään, mitä heille tapahtuu.
Tähdennän kuitenkin, että tällä kertaa vika on eniten lukijassa. Olen varma, että historiallisen, romanttisen viihteen ystäville Neidonpaula on antoisa ja viihdyttävä kokemus. Sen osoittavat esimerkiksi seuraavat ilahtuneet arviot:
Kirsin kirjanurkka, Kirjahilla, Kirjanainen ja Kirjasähkökäyrä.
Hieman varautuneemmin romaanin on suhtauduttu ainakin Vinttikamarissa.
Helmet 2017: 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.
Minä olen Kristiina Vuoren kirjojen fanittaja ja lukenut kaikki hänen kirjansa, nyt odotan uusinta Filippaa. Kaari Utriota luin nuorempana ja yhden kirjan blogiaikana. Kristiina Vuori ja Milja Kaunisto täyttivät aukon, samoin Jyrki Heino historiallisilla dekkareilla. Kiitos linkittämisestä Jonna :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet fani. :) Olen tosiaan vakuuttunut, että ihailijakuntaa Vuoren kirjoilla riittää. Minä luin nuorena paljonkin Kaari Utriota, mutta sittemmin lukumakuni on tainnut muuttua aika lailla.
Poista